Kuulumisia 2006

29.12.2006

Meillä oli taas ihan sikamaisen pitkä päivä noitten pitkäkoipien kanssa. Aamulla anivarhain, ainakin ennen kymmnentä, mentiin eka Enon vauvaa ja taloa katsomaan. Tosin me saatiin vaan maata autossa, mutta piti herätä kumminkin kukonlaulun aikaan.

Sit jatkettiin Poriin, josta löytyi taas noita pitkäkoipisia kakaroita. Voi kerspele, että mun täytyy aina ojentaa niitä. Mamma ja Iskä kuulemma esittää pahoittelunsa Brandyn pelottelusta - mä en kyllä vaan tiiä mitä toi oikeen tarkotti. Iskän kans kuljin pitkin ja poikin hiekkakuoppaa, ja sit Iskä pakotti mut kävelemään sellaisen kovan veden päälle. En kyllä suostunu meneen sinne ennenkö Iskä näytti, että se kantaa kyllä. Venytin vaan rannalta niin, että mun takajalat oli maalla ja kropasta tuli ainaskin metrin pitkä.

Koko väen kaffitteluajan, kotimatkan ja syömisajan (ehkä 3,5h) vedeltiin nappulan kanssa sikeitä auton perässä. Oli muuten vähän lämmin nukkua Joulupukin tuomalla lampaantaljalla. Napero oli taas vähän yksinkertainen, ja tumppas oman taljansa sellaiselle pienelle nykkyrälle yhteen nurkkaan. Kai sen sit tuli kuuma tai jotain.

27.12.2006

Hitsi vieköön, aika nihkeesti tuli revittäviä paketteja tänä vuonna. Mä kyllä näin, että niitä on vielä Mamman jemmassa tuolla henukaapissa. Se selitti jotain, että ei kaikkia herkkuja voi syödä yhtenä päivänä. Miten niin ei voi? Kyllä mä ainakin oisin jaksanu vielä vaikka kuinka paljon.

Pyhät me vaan loikoiltiin. Mä onneks sain sellasen tosi makeen taljan, jonka kans on hyvä ja lämmin nukkua. Mamma tajus raahata mun mökinkin esille, joten nyt mä nukun kuin pienessä pesässä. Toista taljaa toi kaamee kakara meinas ruveta repiin, joten se on esillä vaan Valvovan Silmän alla.

Mammalle kävi eilen köpelösti. Se vähän teki mulle manikyyriä - vai onks se pedikyyri - ja veti yhden kynnen vähän turhan lyhköseks. Sillä kun on joku pakkomielle, että mun kynsiä pitäis saada nyrhettyä vieläkin lyhyemmiks. Onneks se ei sattunu muualle kun Mamman syrämmeen.

Voi tuska tota meidän kakaraa! Yritettiin äsken käydä pikaan iltakävelyllä, et päästäis sit syömään pian. Voiko käveleminen olla niin vaikeeta, kysyn vaan. Se vaan kiskoi ja haisteli ja teki kaikkee sellasta, et Mamma lopetti matkanteon. Siellä me sit törnötettiin tien poskessa ja Mamman naama vaan alko punottaan enempi ja enempi. Tyhmempikin ois jo älynny väistyä takavasemmalle. Ei toi kumminkaan tajunnu, ja Mamma joutu sanoon vienolla äänellä että kerpele. Sitten me kuljettiin ojennuksessa kotia.

24.12.2006

Tänään on joulu, tänään on joulu, TÄNÄÄN SAA REPIÄ!! Vähäks tulee hienoo! Toivottavasti toi kakara ei vielä tajua, ja mä saan repiä kaikki senkin paketit. Mun tarvii ny mennä vahtiin kalkkunaa ja tortun leipomista. Mamma kerrankin päätti yllättää Iskän ja leipasee sille joulutorttuja. Se tarkoittaa sitä, että suurin osa niistä menee pieleen, ja me saadaan naperon kans monta torttua aamupalaks! Jee!

6.12.2006

Hyvää itseppäisyyspäivää vaan kaikille! Mamma on sanonut, että mä oon kaikkein paras niistä itteppäisistä. Eilen kentälläkin päätin vaan komentaa Mammaa, kun se ei mitenkään tajunnu, mitä noutokapulalla pitää tehdä. Se vaan seuruutti mua niitten ohi ja yli, eikä antanu ollenkaan palkkaa, vaikka hienosti nappasin sellasesta kiinni. Siitä kuulemma saa palkan vaan sillon, kun tuo sen vaan käskystä. Oma-alotteellisuutta ei siis arvosteta ollenkaan. Merkkiä otettiin tosi pitkästä aikaa, ja se meni ihan jees. Osasin mennä sinne törpölle, vaikka siinä oli kolme noutokapulaa ympärilläkin. Onkohan noi kapulat niitä haasteita?

Tänään Iskäkin tuli mukaan, kun mentiin mettätielle kävelemään. Siitä on tullut helppo hoopotettava. Sen vieressä kun kulkee nätisti, tapittaa silmiin ja heiluttaa häntää, niin se antaa hemppaa melkein enempi kun Mamma. Kerran vaan ei antanu, kun meinasin mennä mettään haisteleen haisuja, enkä ihan kunnolla kuullut, kun Iskä kielsi mua menemästä. Sit jouduin menemään takaisin Iskän luo sellaisen kauhean ison kuralätäkön poikki. En mä nyt ihan joutunut uimaan, mutta kyllä mun maha kastui. Oli muuten hiukka kylmä olo sen jälkeen.

27.11.2006

Meillä on tullut näistä meidän lenkeistä jotenkin hirveän epäreiluja. Mun mielestä siis ainakin. Toi kakara saa koko ajan hemppaa, ja mä saan paljo vähempi. Sillon kuulemma jotain tekemistä mun vyötärölinjan kans. Eilenkin kuljin lenksalla Iskän kanssa, ja sillon paljo vähempi henuja mukana kun Mammalla. Kun Iskän namit loppu, mä siirryin kulkeen Mamman vieressä, mutta en saanu silti mitään, vaikka kakara sai. Tänään olikin sit normaalirytmi, ja käytiin kolmestaan Mamman kans kävelyllä. Onneks sain ton herra Täydellisesti Kulkevan hoopotettua mukaan haukkumaan pimeässä ohi meneviä ihmisiä. Kihi kihi. Siitäs sai, kakara perskuta, kun Mamma ei antanu sitten sillekään namia. Ilo se on pienikin kiusa!

Sit mun kävi vähän köpösti, pakko se on kai myöntää. Mä tykkään nukkua Iskän talvitakin sisällä eteisen tuolissa, niinkun kuvasta näkyy. Olin sit tänään nokosilla, kun Iskä päättikin lähteä ulos. Se nosti takkinsa ylös, ja mä tipuin pää edellä takin hihan sisälle. Nolointa oli se, että mun jaljaat vaan sätki ulkona, enkä mä päässy ite sieltä pois. Jouduin ihan huutaan, että Iskä päästi mut sieltä poijes. Joutu se antaan mulle sit vähän kinkkua, että suostuin taas olemaan sen kaveri. Nih.

22.11.2006

Justiinsa joo, ei oo sit sitä lunta enää. Rapaa ja loskaa vaan on joka paikka täynnä. Mä en tykkää, koska toi kuivausoperaatio lenkin jälkeen on nykyään niin hankala. Ennen mä vaan viiletin ympäri kämppää, jotta ilmavirta kuivaa mun turkin. Sit kiehnäsin pitkin ja poikin mattoja ja sohvia, jotta sain karvat järjestykseen. Nyt se on vähän hankalaa, kun toi perskutarallaan pitkäkoipi haluaa osallistua kaikkeen.

Eilen käytiin reenaas pitkästä aikaa. Kaukkareissta (tai siis oikeesti lähäreissä) mentiin taas ojasta allikkoon. Vimeaikoina Mamma on heittäny mulle namit taakse, mut nyt se laittokin ne maahan mun selän taakse jo valmiiks. Ja kaikki vihjeethän suorastaan huusi: "Ole hyvä! Käy vaan hakemassa ne namit pikapikaa!" Mamma kai ois kuitenkin halunnu, että mä ihan vaan istun.

Illalla käytiin sit vielä huima parinsadan metrin kävelyreeni ton metriheikin kans. Se ei sit vaan osaa kulkee oikeessa kohassa, ja mäkään en saa sen takia namppaa. Kyllä se paikoitellen menee ihan jees, mutta niitä paikkoja on tooosi vähän. Ja sit kun se kulkee oikeessa kohassa, niin sit se talloo mut. Sillein se tekee Iskällekin, kun Iskä makaa sohvalla. Napero kävelee ihan sumeilematta minkä tahansa yli.

1.11.2006

Lunta on satanut ihan karseesti. Ekaks se oli ihan kivaa, mutta nyt mä en pysty enää käveleen meidän takapihalla. Onneks Mamma ja toi pitkäkoipi auraavat mulle vähän reittejä, että pääsen ees pissalle. Mamma kun ei tykänny, kun mä merkkasin terassille, missä ei oo lunta. On tuolla kyllä ihan kiva loikkia. Kakara vaan tuppaa oleen vähän päällekäyvä, kun se juoksee mun yli ja loikkii ihan mun viereen, sentin päähän. Välillä mun on tarttenu sitä vähän muistuttaa, että vaikka mä leikin, niin en silti leiki sen kanssa - ainakaan juoksuleikkejä. Mamma pirskatti huomas mun tulevan karkureitin. Olin vähän laskenut, että tuuli ja Iskä kinostaa lunta tohon aidan viereen. Kasa alkoi olla jo sen kokoinen, että yltin haisteleen aitaa. Mamma sit huomas sen, ja lapioi aidan vieret ihan tyhjiks. Ois vaan pitänyt odottaa, ettei Mamma ois nähny mun reitin tarkistusta.

30.10.2006

Toissapäivänä oli kiva metsälenkki. Iskä oli meidän mukana, ja silloin on aina kivaa. Nytkin otettiin hirmuisia spurtteja. Mä kun menin vähän jonnekin tien viereen, niin koko porukka lähti pinkomaan hirveätä kyytiä tietä pitkin karkuun. Arvatkaa, oliko vaikee pysyä näillä kiloilla mukana!

Onneks siellä oli vähän evästäkin jätetty meille. Saatiin einestää jotain hirven massua tai jotain siellä metässä. Mä johdatin porukan jo kaukaa sinne, varmaan sadan metrin päästä. Tosin olin mieluummin menossa tuoreille hirvenjäljille, mutta ei kerrota sitä meidän ihmisille. Ainoo kurjuus tossa jutussa oli se, että kun mä kävelin niitten roippeitten päällä, niin kaikki se haju tarttui mun jalka-, maha- ja partakarvoihin. Vaikkei toi Mamma ookkaan mikään turhan tarkka näissä siisteysjutuissa, niin pesullehan se mut vei. Siltä kuulemma ois muuten tullu oksennut, vaikkei se mikään herkkämahainen ookkaan. Mä en sitten voi sietää pesemistä. Onneks pääsin sen jälkeen saunan ylälauteille lämmitteleen.

Tänään oli ihan ihmeellinen iltalenkki. Iltalenksa on aina ja iänkaikkisesti ollu mun omaa aikaa Mamman kanssa. Mä oon vähän näyttäny suuntaa minne mennään, ja Mamma on syöttäny mulle makkista, kun oon sit säälistä menny sinne minne se ois halunnu. No nyt se raahas ton kakarankin mukaan meidän kanssa! Mun piti ihan oikeesti ruveta pitään huolta mun nakeista ja muista hemuista. Kuljin sit melkein koko ajan Mamman vasemmassa nilkassa kiinni, kolmisen kertaa meinasin näyttää suuntaa. Vaan enhän mä voinu, kun toi kaamee kakara meni syömään mun nakit. Yritin sit pari kertaa hätistää sen poies kietomalla sen pitkät koivet omaan hihnaani, mutta eihän se onnistunu. Mamma vaan pärisi jotain, ja irrotteli mun hienoja merimiässolmuja. Kerppeles. Mun täytyy selkeesti reenata tätä.

25.10.2006

Taas on ollut jos jonkinlaista ohjelmaa. Tessua olen käynyt katsomassa pariin otteeseen. Se vaan on niin riehakas, että sille pitää aina välillä vieläkin sanoa asiasta. On se kyllä ihan kiva. Ja sitä pitää sietää, että pääseen Iskän isän, Ukon, luokse. Tässä yhtenä päivänäkin säikytin kaikki ihmiset, kun otin sohvalta vauhtia ja hyppäsin hirveän spidermanloikan Ukon syliin keinutuoliin. Matkaa oli varmaan puoli metriä, eikä laskeutuminen Ukon kiikkerälle vatsalle ole ihan helppoa. Mutta mä olenkin tällainen supermäykky.

Sitten käytiin sellaisella hienolla hiekkakuopalla. Oli tosi hienoa, kun pääsin Iskän kanssa sinne rinteille kiipeilemään, ja sain olla tosi kukkulan kunitsa. Merkkauksen jälkeen meinaan lensi ruovitut hiekat toooosi pitkälle. Vähäks oli makeeta! Siellä oli vaan noita ärsyttäviä miniatyyripitkäkoipia. Kai ne oli noita yarreja, elikä ronttilapsia. Ne mokomat yritti koko ajan tunkee naamojaan mun autoon ja mun häkkiin. Sit mä jouduin tietty sijaiskärsäkkääks, ja Mamma iski takarontin kiinni. Jouduin sit ihan polona ja parkana oleen siellä yksin. Kyllä muuten hatutti.

Eilen oli ihan ihmeelliset reenit. Yleensä Mamma tajuaa pysyä kotona sohvalla, jos sataa vettä. Nyt vettä tuli niin, että mua sato ihan silmiin, kun yritin tihrustaa, missä Mamma menee. Se kun on sen verran pitkempi kuin mä, en mä sitä muuten ylöspäin kattelis. Paikallamakuussa se heilutteli käsiä ja jalkoja mun yli. Sit se seiso mun yllä. Kas kun ei pomppinu tasajalkaa mun seljän päällä. Sain mä onneks kovasti nakkimakkaraa!

Tänään oli kuitenkin ihan tyhmä ilta. Ruska tuli pikaisesti moikkaamaan Yarria, ja mut - kuvitelkaa nyt - laitettiin yksin typerän luun kanssa Jarpan Putkaan. Nää kaks vaan sai leikkiä, ja mä sain vesisuihkusta heti, kun yritin vähänkään niitä komentaa. Se luukin oli ihan p*ska. Ni. Mamma on muka kovasti sitä mieltä, että mun pitäis unohtaa mun äijämäiset tosikkojutut ja käyttäytyä nätisti. Pöh vaan sille. Mistä asti äijät on ollu jotain leidejä, kysyn vaan. Hatuiks napero sitten varasti sen mun luun, kun pääsin Putkasta pois. Olipa tosi kivaa. Nyt mä toisaalta ymmärrän, miks toi kakara aina välillä kiljuu sieltä sellistänsä. En mäkään tykänny olla siellä, kun kaikki muut oli siinä ihan vieressä ja veteli jotain pasteijoita. En päässy ees ruinaan.

15.10.2006

Mepä oltiinkin Mamman kanssa tänään jäljestämässä. Melkein päästiin ihan hirvimiesten joukkoon, mutta ne myöhästyi ihan vähän. Oltiin keretty jo ajaa jäljet. Meillä oli tänään sellainen Näin kohotat Mamman itsetuntoa -jälki. Se oli lyhyt ja tehty tosi simppeliin maastoon. Alun tein tosi hyvin, Mamman mielestä vähän turhankin vauhdikkaasti. Hihna melkein soi koko ajan. Sitten just ennen kulmaa siellä jäljen oikealla sivulla oli taas jotain kummallista. En tiijjä mitä se oli, mutta tein samoin kuin viimeksi: Haistelin vähän, hypähdin taaksepäin, ja olin hetken ihan hukassa. Nyt vaan puhisin vähän, en haukkunut kuten viimeksi. Siitä se jälki sitten lähti taas suttaantumaan, ja pupukin löytyi. Pupu oli niin kiva, etten viittiny ees syödä sapuskojani. Ne mä sit söinkin toisen - sellaisen lyhkösen - jäljen päästä. Mamma meinaan päätti yhtäkkiä ajaa mun kans yhden sellaisen ylimääräisen jäljen, jotta saadaan siitä jotain hyötyä. Oishan ne voinu ihmisetkin sen mennä keskenään, mutta pääsinpä sitten uudestaankin hommiin!

Kotiin päästyä kävin sitten haukkumassa naapurissa kyläilevät ihmislapset. Ne kun ei ikinä muista, että mua ei vieraiden tartte tuijotella silmiin. Mamma sit komensi mut sieltä aidalta pois, vaikka rhonttinappula sai olla siellä. Me sit vaan syötiin nappuloita muutaman metrin päässä. Nekin kuulkaa maistuu hyvälle tällaisen diedeettiläisen suuhun. Mun laihis sujuu yhtä hyvin kun Mammalla: mitä enempi on laihiksella, sen enempi painaa. Se on varmaan sitä painonvartijajuttua. Vartioidaan, ettei paino pääse karkuun!

13.10.2006

Herkkumummo ja Ukko ovat palanneet Nurmeksesta! Voi mikä riemu siitä syntyi - molemmin puolin - kun näin, että Ukko kävelee pihalla. Sen maha on vaan niin iso, ettei se ylttänyt raapimaan mua, vaikka kuinka yritin tulla nahoistani ulos. Ihanaa! Onneks se sit tajus mennä sohvalle, johon loikin sen mahan kautta, ja pääsin sit tekeen ne meijän partajutut. Siihen kuuluu Ukon naaman nuoleminen kauttaaltaan ihan märäks. Sen jälkeen hierotaan partoja vastakkain oikein vimmalle. Kyllä se teki taas hyvää.

Oli Tessuakin ihan kiva morjestaa, vaikka se onkin aika villi. Tai niin mä luulin ennen Jarnapan meille muuttamista. Itse asiassa Tessu on aika rauhaisa tyttö. En juuri viittiny sille sanoa. Iskä ihan pelästyi, koska olin yhden pienen poikalapsenkin kanssa niin hienosti. Mähän yleensä vähän pelkään niitä. Veetin naamaa kävin vaan pari kertaa häntä heiluen nuolemassa. Se ei ees yrittäny varastaa mun leluja niinkun se Miimi-tyttö, joka meillä kotona kävi.

3.10.2006

Mut on eilen kynitty ihan kaljuks, tai ainakin puolkaljuks. Mamma taas raivopäissään rupes hommaan, mutta ei sitten jaksanut tehdä sitä kokonaan. Onneks se jätti mulle karvat mahaan, rintaan ja häntään. Hännästä nyppiminen ei meinaan oo kivaa. Se uhkas, että seuraavan kerran mut ajellaan koneella, mut mä en taida suostua.

Tänään käytiin pitkästä aikaa kentällä vetämässä reenit. Saatiin olla siellä ihan kahdestaan Karin kanssa. Otettiin vähän seuraamista, joka meni muuten tosi hienosti, mutta oli vähän väljää. Into oli piukeella, kun namppaa tuli vaan pysähdyksissä. Kaikissa muissa liikkeissä seurasinkin sit tosi tiiviisti, hyvä ettei Mamma tallonu mun päälle. Sitä se tekee, kun ei oo mitään puuduttavia pätkiä. Sit otettiin pari liikkeestä seisomista, joissa Mamman paluut on hankalia. En malttais millään jaksaa odottaa. Maahanmenot meni ihan nappiin, mitä nyt aloin ennakoimaan istumista, kun Mamma ei vapauttanut mua suoraan maasta. Liikkeestä istumista ei juuri olla otettu, ja sen kyllä huomasi. Mamma vaan ei tajua, kuinka tarkkaan luen sen kropan liikkeitä. Se luuli, että meidät käsketään kääntymään - vaikkei käskettykään - ja sen yläkroppa alkoi jo kiertyä. Siinä samassa mä singahdin oikealle paikalleni, ja koko istumissysteemi meni ihan sekaisin. Vaan kivaa oli! Vikaks sain ottaa vielä pitkän luoksetulon läpijuoksuna. Oli niin hienoa päästä Mamman kans kahestaan hommiin! Vähän Mammalla kävi mielessä, josko haettaiskin mulle joku sellanen ykkösteekoo, ja alettais vasta sitten ajan kans hioon noita kaukkareita ja paikallamakuun piiloa. Saas ny kattoo, mitä mä viittin. Talvilepoon ajattelin ainakin kohta vaipua.

30.9.2006

Tänään oli tosi kiva päivä. Heti aamuruuan jälkeen lähdettiin autoilemaan koko porukka. Ajettiin jonnekin hemmetin kauas semmoselle rossiradalle, joka oli ihan täynnä noita pitkäkoipirontteja. Siellä meni semmonen viehe, jonka perässä mäkin oisin osannu juosta, oonhan harjotellu sitä nuorna poikana Kaupissa. En kummiskaan päässy juokseen, kun Mamma sano, että mun jaljat on liika lyhyet. Muut ois voinu pitää mua pupuna.

Sain kyllä sitten tepastella maskottina häntä pystyssä ympäriinsä. Parin sesukankin kanssa pääsin haistelemaan. Onneks ne kaikki pennut ei lähteny meille, vaikka mä vähän sitä pelkäsinkin. Mulle riittää ihan hyvin toi yks rhodenapero. Sain hakea Iskän kanssa vähän makkaraa, ja odotteluaikana autossa saatiin Jarpatin kans evästää luita. Yhdeltä sedältä mun piti vähän vahtia autoa, kun se meinas tulla liika lähelle mun luuta. Niin, ja Yarrin pikkusisko meinas kans tulla mun eväille, sillekin jouduin vähän huomauttaan. Muuten oli oikein kivaa. Mamma kyllä sanoi, että mun olis parempi sopeutua tohon pitkäkoipisakkiin, että mä en joutuis aina jäämään kotiin, kun ne menee tommosille reffeille. Mä voin oikeesti ruveta vaikka semmoseks maksottimeksi, kun kerran oon ihan eri laneetalta noitten muitten kans.

27.9.2006

Näin se lyhköjalkaisen pojan elämän onnellisuusaste vaihtelee. Toissapäivänä kakara pääsi mettään juoksemaan, ja mä jouduin jäämään kotiin. Eilen se pääsi autoileen, ja mä jouduin jäämään kotiin. Kaiken kukkuraks sen kynsiä ei leikattu liian lyhyiks, ja mun leikattiin. Mä en ala. Ei toi kynsijuttu kuitenkaan sattunu, eikä vertakaan tullut kuin pisara. Onneks mä kuitenkin voin kontrolloida tän talon luita!

24.9.2006

Tänään oli huippuherkkupäivä. Aamupalaksi sain raestoo ja kurkkua, ja päivälliseksi oli jäistä kalkkunankaulaa. Oli muuten sitten kertskaikkiaan aivan superhyvää. Mä haluun olla laihiksella koko ajan!

Kävi meillä se mun Nelli-sussukin kylässä. Tässä vaan näyttää käyvän vähän köpelösti. Noi pitkäkoivet vaan leikkii keskenään jotain omia leikkejään, ja nökötän yksin ihmisten kanssa. Mut minkäs mä sille voin, että on turvallisempi pysytellä poissa jaloista! Annoin mä kyllä sitten luvan, että Nellin äiskä saa viedä mukanaan mun roitsunlihoja. Pakkasesta löyty jotain sellasia lihoja, mitä Mamma ei suostu syömään, niin Neltsu sai sit ne roikalelihat.

23.9.2006

Oli muuten rankka päivä tänään! Mä keskityn nyt omatekoisen kongin tyhjentämiseen, ja annan tolle Mammalle puheenvuoron. Se niin kiltisti täytti tyhjennetyt villisian luut kurkulla ja juustolla, että se saa toteuttaa kerrankin tota suulasta puoltaan.

Juu, käytiin sitten Tenookkelin kanssa kesän kolmannella jäljellä, joka ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Tämän siitä saa, kun vie keskeneräistä koiraa metsään ;-) Tekosyitä on siis keksittävä. Ei vaineskaan, oikeasti olisi kiva tietää, mikä tänään mätti, vai oliko koissulla vaan huono päivä. Tässä vaiheessa pitää vaan epäillen muistella laulun sanoja: "Riittääkä usko, riittääkö päiväksikään?" Juuri nyt tuntuu, että uskoa ei ole, eikä juuri toivoakaan...

Alkuun Teppo lähti tosi reippaasti jäljelle, ei mitään pulmia. Välillä oli ohjaajalta merkit hukassa, mutta koissuun saattoi luottaa suunnan suhteen - ja tulihan ne merkitkin näkyville. Ilokseni ja ylpeydekseni Teppo merkkasi ihan oikeankin hirven (tekosyy nro1) makuun, joka oli parin metrin päässä jäljestä. Sen jälkeen homma sitten alkoikin livetä käsistä. Vaikea maasto (tekosyy nro2) tuntui ylivoimaiselta parissa kohdassa tälle koiralle, jota ei aiemmin ole minkäänlaiset esteet pysäyttäneet, eivät juuri edes hidastaneet. Liekö syynä kuuma keli (tekosyy nro3) tai pulska kunto (tekosyy nro4), mutta nakki piti välillä ottaa kantoon. Siitähän se raivostui, jatkoi maahan laskemisen jälkeen uudella innolla. Edellispäiväiset koiranjäljet (tekosyy nro5) pyörittelivät pahasti, kuten myös jonkin metsänelävän jäljet. Läheisen ampumaradan haulikonlaukaukset (tekosyy nro6) tuntuivat häiritsevän jäljellä, vaikka Teppo ei ole koskaan reagoinut haulikkoonkaan mitenkään. Sinänsä oli aika erikoista, että paikoitellen Teppo teki kuitenkin ihan oivaa työtä, koko aika ei mennyt haahuillessa metsän mörköjä ja helpointa kulkureittiä etsiessä.

Paljon kannustuksen ja isojen apujen jälkeen päästiin vihdoinkin kaadolle. Kokeessa olisi aikaraja paukkunut yli niin ettei hyvä tosikaan. Pääasia kuitenkin, että kauriinsorkka löytyi. Tämän jälkeen kaveri oli taas intoa täynnä, eikä haulikonlaukaukset saaneet edes korvia värähtämään.

Loppupäivä meiltä molemmilta - varsinkin Mammalta - on mennyt jäljestä tointumiseen. Ei ehkä ollut ihan viisas ajatus lähteä flunssaisena metsään tarpomaan. Vaan reenikaverin sanoin: "Ah, miten jalo tapa tuo olisikaan päättää päivänsä! Mitäpä sitä ei koiransa eteen olisi valmis tekemään - kuten kuolemaan."

22.9.2006

Huh heijakkaa! Mamma on pitänyt mua jo pitkään laihiksella, ainakin kaks viikkoo. Tänään se viimein uskalsi punnata mut. Hohhoijaa. Onneks rantakuntoon pääsemiseen on melke vuos aikaa. Toi perskuleen kapine näytti, että melkein kilo pitäis saada pois... Taitaa mennä diedeetillä vielä jokunen viikko. Kävi tosiaan ohrasesti, kun mä aloin saada namppaa aina kun Jarppakin. Ja kun noi mun määrät on vähän eriä kuin kasvavan rontin, niin tietäähän siinä kuinka käy. Ollaan Mamman kans yhtä pitkäjalkasia ja hoikkauumasia ;-)

19.9.2006

Ei noi kissat ihan hyödyttömiä kapistuksia olekaan. Tähän asti niillä on ollut vain leikkikäyttöä, mutta tänään Justiina Arkajalka näytti, että se onkin kiva kisu. Mamma keitti meille possun sydäntä. Se jäi sitten tiskipöydälle jäähtymään - ja Justiina-kulta pudotti mulle puolikkaan sydämen lattialle! Aatelkaa kuinka kiltisti tehty. Ikävä kyllä Mamma sit tapansa mukaan nappas sen veke, kun olin saanu sen puoliks nielastua, ja luonnollisesti pureksimatta.

Reeneissä ei ollu Mamman mielestä ollenkaan kivaa. Siellä oli joitain ihania haisuja, joten kun mulle rakennettiin ihan liian vaikeeta tunnaria, niin kävin koluamassa kaikki kapulat, ja toin lopuks väärän. Hain mä sit seuraavalla kerralla sen oikeen. Suuntia opeteltiin sitten paljon helpommassa reenissä. Menin merkille (jolla nami) puolen metrin päästä, ja Mamma näytti käsimerkein, kumpi kapula pitää hakee. Ei ollu vaikee, paitti kerran, kun unohdin mitä olin tekemässä. Se nyt ei oo kauheen harvinaista.

18.9.2006

Meinas näyttää siltä, että tää päivä on pelkkää tylsyyttä täynnä. Iskä meinaan lähti illaks töihin, ja me elukat vaan jäätiin keskenään. Pikkuriiviö vaan riehui Putkassaan, levitteli kaikki lelut ja pissaili ympäriinsä. Sillä oli oikein hullunmylly päällä. Sitten Mamma tuli kotiin ja luuttusi Putkan. Sen jälkeen se tajus antaa meille maailman herkuinta juttua- villisian luut molemmille! Tosin Mamma ei tykänny, kun yritin omia myös kakaran luun, vein sen oman luuni päälle, ja murisin kakaran pois. Mamma sit tuli kertomaan mulle, kuinka monta luuta yhdellä myyriäisellä voi olla. Mun mielestä kyllä kaikki talon luut on mun, koska asiasta ei ole erikseen muuta sovittu. Eihän tommoset naurettavat pentuhampaat edes pysty tähän kovaan luuhun. Myönnän, että kanansiivet on eri juttu. Luuta piti sitten taas syödä niin paljon, että maha on ihan kivikova.

Iltasella käytiin sitten Mamman kanssa vähän kahdestaan köpsöttämässä. Pitihän se luu saada vähän laskemaan masussa. Mamma oli ihan äimän käkenä, kun mä en vetäny ja reuhtonu remmissä ollenkaan. Musta oli niin ihanaa, kun kakara ei ollu mukana, että käyttäydyin kuin pieni enkeli. Kun kakara ei ollu repimässä hihnasta, niin en mäkään sit viittiny. Itse asiassa se oli aika mukavaa. Mamma kyllä kuvittelee, että sen sinnikkyys ja sitkeä työ tässä palkitaan. En taida viitsiä tiputtaa sitä maan pinnalle. Mä meen saunaan ny, son moro.

16.9.2006

Kyllä tää elämä näköjään alkaa iloksi muuttua, vaikka tuolla pari päivää sitten uhkasinkin muuttaa pois kotoa. Tänäänkin oli kyllä yhtä tuskaa, kun näin, että Mamma oli menossa tekemään jälkeä, enkä mä päässyt mukaan. Tänä vuonna ollaan oltu (lue: Mamma on ollut) niin laiskoja tuon jäljen kanssa, ettei hyvä tosikaan. Mamma luuli, että mä ihan räjähdän käsiin. Niin kuulemma ois voinu luulla siitä, että mun jälkivaljaat oli ihan vähän piukeet. Me ollaan molemmat Mamman kans ihan vähän patvistuttu... Tein sitten kuitenkin ihan hienoa työtä. Pari kertaa piti vähän tarkastaa jäljen sivusta, mutta muuten kaikki ok. Ekan kerran eläissäni ilmaisin makuun nuolemalla. Ainoo miinus tuli siitä, että se jälki oli vähän turhan lyhyt. Mamma ei kai uskonut, että mä muistan vielä mitä metsässä tehdään!

14.9.2006

Hitsi että oli mukava metsälenkki tänään! Tukkitiellä oli aivan mielettömästi vetoavia hajuja! Siellä oli mennyt ainakin hirvi, ja sitten paljon ihmisiä oli hyppinyt jonnekin vattupuskiin tai johkin. Mä oisin kovasti mennyt niiden perään, mutta kun toi kakara roikkui siinä mun liinassa. Sit kun en päässy reissuun, niin päätinkin olla tosi tottelevainen. Tuota mukulaa on vaan niin pirun raskasta raahata mukana, kun se painaa tuplaten mun verran! Onneks Mamma ja Iskä palkkas mua aina tosi ruhtinaallisesti, niin kannatti tehdä vähän duunia.

13.9.2006

Aina vaan pitää olla hiljaa ja hiljaa, eikä koskaan saa remuta ja temuta ja rellästää. Mä taidan muuttaa kohta pois tästä huushollista, oonhan kerta jo ihan tosiäijien ikäinenkin. Taidan muuttaa Herkkumummolle, jos Tessu on kesän aikaan yhtään rauhoittunut. Tai sitten muutan sille kivalle Jaana-tädille, joka veti meille reeniä. Aamulla ei saa remuta, pitää vaan syödä luuta nätisti, että Iskä saa nukkua. Päivällä ei saa vahtia ohikulkijoita, vaan ne saa kulkea mun tiellä ihan kuinka vaan. Illalla ei saa haukkua pihallaan olevalle naapurille, vaan sen pitää antaa kulkea kovaäänisesti meidän aidan viertä. Yöllä ei saa kuljeksia koko aikaa ympäriinsä, vaan pitää olla yhdessä paikkaa silmät kiinni. Pentua ei saa hakea leikkiin silloin, kun se on justiinsa heti kolmen tunnin remuamisen jälkeen nukahtanut. Kissoja ei saa jahdata, vaikka ne käy härkkimässä ihan naamalla. Puuh. Tää on rankkaa!

10.9.2006

Meillon ollu vähän tylsä viikonloppu. Eka Mamma oli arkiviikon töissä, ja sit se oli viikonlopunkin töissä. Kyllä mekin päästiin pikkuriiviön kans välillä mukaan, mutta mä en päässy ees autosta pois. Onneks mun Maine on kiirinyt niin, että kuukausia sitten tavatut ihmiset muisti meidän Mamman mun takia. Mamma ei oikein tienny, että oliko se hyvä vai paha asia...

Naperon kanssa ollaan kirmailtu pihalla, nahisteltu sohvalla ja yritetty herättää Iskää anivarhain joka aamu. Mä herätän eka kakaran, jolloin Mamma nousee, ja sit kakara pääsee herättään Iskää. Meillä on lyömätön taktiikka!

Illalla käytiin koko porukka Kärtsyssä. Mä pääsin pussaileen Hannaa, joka on siis toinen niistä Iskän siskon kaksostytöistä. Oli aika kivaa. Sit Tessun tarhassa oli kasvanu niin kauheesti ruoho, että mä melkein hukuin sinne. Mamma löysi mut hännän perusteella. Sit lopuks mentiin tukkitielle hirvareita metsästään. Mamma oli siinä taas kaikkein paras. Ton naperon kans kulkeminen vaan on vähän vaikeeta. Se taluttaa mua niin läheltä liinasta, että mun jalat ei melkein yllä maahan. Sit sain vielä tehdä ihan täysillä töitä, kun Mamma kutsui luokse. Toi kakara vaan kampes vastaan, ja mun piti raahata sekin perille. Hemmetinmoinen homma! Illan kruunas se, että mä löysin ihan uunituoreet hirven jäljet. Juoksin sen verran lujaa, että meinas Iskä ja Jarrumies jäädä ihan kakkosiks. Mamma ei ees yrittäny juosta, vaan löntysti vaan perässä. Kyllä Iskä sit sai liinasta kiinni, kun Jarppa häiritsi mun etenemistä. Muuten ei ois ihmisellä ollu mitään jakoa!

6.9.2006

Suosittelen kaikille, että tuutte reenaan yhdessä mun, Paavon, Ruskan, Ritun ja Nupun kanssa. Oli ihan sikahelpot reenit. Makasin vaan paikallaan, ja sain ylikypsää saunapalvia mahan täydeltä! Pari paikallamakuuta otettiin muiden luoksetuloreenien keskellä, eikä muut häirinny ollenkaan. Aateltiin sit ruveta kokoontuun sillein säännöllisemmin syöminkeihin.

Muuten ei ookkaan tapahtunu mitään ihmeellistä. Luita ollaan kaluttu ton pikkuriiviön kanssa. Se on niin tollo, että se syö jopa sellasia Pepsodentin hajusia hammastikkuja. Mun mielestä ne on ällöttäviä. Enkä mä kyllä tykkää siitä helvatun kuivasta ruisleivästäkään, mitä toi syö ilman voita. Voitteks kuvitella? No en mäkään.

2.9.2006

Tänään oli hitsin kiva päivä. Mamma ja Iskä oli molemmat töissä, ja mä sain nukkua ihan rauhassa sohvalla koko päivän. Rauha oli maassa, koska kakara nukkui omassa Putkassaan. Sit välillä oli tosi kiva, kun Vaari kävi syöttämässä meille makkaraa.

Illalla vasta kivaa olikin! Käytiin eka mummulassa, ja sieltä mentiin metsään. Mä kyllä tunnen, kun metsään menevä hiekkatie alkaa, ja sit alan kirkua kamalalla äänellä, ettei mua unohdeta. Meinasivat silti mokomat unohtaa, kun matkassa oli vieras kaveri. Onneks Iskä sit muisti mut, ja me mentiin eka Iskän kans kaksin käveleen, kun noi kakarat meni omia teitään äitien kans. Metässä oli sit niin paljon hirvareita, että Iskä ei suostunu kulkeen siellä, vaan tuppautu kakaroiden ja emäntien seuraan tielle. Meillä meni retki itse asiassa tosi hyvin. Se vieras koissu oli sellainen 10kk:n ikäinen grossepoika Onni - se on Lempuran pikkuveikka. Pari kertaa jouduin rypisteleen sille ylähuulta, kun se tuli karjuun mun korvaan. Muuten kuljeskelin vaan ihmisten kanssa syömässä makkaraa, ja kakarat nujus omiaan. Oli tosi kivaa!

1.9.2006

Mie en ala. Mamma sanoi, että sen loma on nyt loppu, ja se menee huomenna jo töihin. En kyllä ala. On ollu niin kiva kölliä yhdessä, käydä metsässä ja ajeluilla ja koulutuksillekin on ollut ihan erilailla aikaa. Voiskohan se jäädä kotiäidiks...?

Mamma päätti antaa mulle sellaisen pienen aloe vera -kuurin. Se haluaa ihan vaan testata, mitä semmonen mulle tekee. Se kuulemma vaikuttaa suotuisasti ihoon, vatsaan ja suolistoon. Lähinnä tässä on juttu se suolisto. Ei mulla kyllä mitään varsinaisia oireiluja ole ollut pitkään aikaan, mutta mä olen kuulemma ruvennut haisemaan, vaikken syö nappulaakaan juur ollenkaan. Pitää nyt katsastella.

Toi napero alkaa välillä olla vähän raju leikkikaveri, vaikka Mamma meitä vähän yrittääkin aina väliin hillitä. Puhuu jotain sellaista, ettei sisällä muka tarvis juosta. Tottakai tarvii! Me sit nujutaan sohvalla tai sohvapöydän alla - tai vieraitten jaloissa. Se on aika kivaa, kun vieraat pelkää, että me purraan jalkoja. Me mitään purra, kunhan hivotellaan!

27.8.2006

Nyt se sitten tapahtui, mitä oon pelänny alusta asti. Toi perskuleen pennu ei antanukkaan mun ottaa sitä puruluuta, minkä mä halusin. Se mokoma sanoi mulle takaisin, voitteks kuvitella? Sitten siinä kylläkin kävi niin ikävästi, että Mamma vei puruluut kokonaan pois, kun se suuttu niin kamalasti...

21.8.2006

Pikkusen kuultiin Santamäen Markun kommenttia sitten kurssiviikonlopun jälkeen. Hän kehuskeli, kuinka mäykyt oli niin hyväpäisiä. Me kun tehtiin niin, että kun oli kuuntelutauko, me heittettiin levyks keräämään voimia. Sitten me kuitenkin oltiin salamana toimintakunnossa, kun toiminnan aika oli. Mamma kyllä oli tapansa mukaan vähän eri mieltä. Sen mielestä mä olin niin laiskan letkeä, ettei hommista tullut mitään.

Vaan tänään oli ihan huippupäivä. Nelli tuli treffaan mua tänne mun omaan kotiin. Tai oikeesti se kai tuli leikittään tota penneliä. Ja kyllä ne leikkikin! Mun mielestä ne leikit oli vähän turhan vauhdikkaita, joten katsoin parhaaksi seurata tilannetta terassin pöydän vierestä. Vaan oli se mukavaa, saatiin vähän eloa meidänkin huusholliin.

19.8.2006

Mäpäs pääsinkin tänään Mamman kans koko päiväks kahestaan hommiin. Meillä on sellanen TOKO-viikonloppu tuolla meidän LeVeKin tiloissa. Lähettiin sit ihan kannatusjäseniks mukaan. En mä tiedä, oppiks toi Mammuska siellä mitään, mutta ehkä mä annan sen ihan ite kertoa.

Päivä oli kertakaikkisen helteinen. Suoraan sanottuna hommista ei tullut juuri mitään, koska pitkien odottelutaukojen aikana Tenookkeli ehti nukahtaa kyljelleen keskelle kenttää! Virtaa ei juurikaan ollut, ja toiminta oli muutenkin tosi laiskan letkeää - eli ei ollenkaan tyypillistä Teppoa. Santamäen Markun jutut olivat tietty hyviä kuunneltavia, ja kyllä sieltä pari juttua tarttuikin korvan taakse. Paikallamakuussa edistyttiin hurjasti, vaikka harjoitus oli ihan samanlainen kuin normaalistikin reeneissä. Itse otin tietoisesti käyttöön vahvisteaikataulua, jolla varmasti on merkistystä asiaan. Teppo jopa laski päänsä maahan jalkojen varaan, eikä normaalia piippausta päässyt kuulumaan kertaakaan. Myös kaukkareissa - tai meidän tapauksessamme lähäreissä - tehtiin periaatepäätös: kaikissa liikkeissä etujalat pysyy paikallaan. Kuuman sään takia Teppo ei ollut koko ajan tarjoamassa liikkeenvaihtoa, joten pääsin oikeasti palkkaamaan sitä oikeasta suorituksesta. Koiran tahti oli siis kerrankin minulle tarpeeksi hidas! Huomenna piti ottaa Teppo myöskin mukaan, mutta taitaa äijä jäädä kotiin, jos on näin kuuma. Vaativampiin liikkeisiin ei taida riittää kapasiteetti.

17.8.2006

Mulla oli eilen vähän erilainen päivä. Lähettiin Mamman kans kahestaan reenaan, termiitti jäi Iskän kans kotiin. Reeneissä taisin saada niin paljon alatoopia, että maha tuli vähän kipeeks. Jouduin vaan väriseen paikallani. Onneks Jaana jeesas, ja kutsu meidät sitten vielä Mamman kans Keisarinharjuun lenkille. Oli vähän makeeta.

Mulla oli lenkkiseurana sellainen vanhempi rottismamma Peksu, joka oli sellanen vähän arvokkaampi ja herkempi vanha rouva. Sen kans me vaan nuuskuteltiin, mutta kun se meni mun liinaa koko ajan karkuun, niin ei päästy tekeen mitään sen kummosempaa tuttavuutta. Vaan se toinen nainen! VAU! Se oli sellainen nuori, pitkäsäärinen blondineito Mira. Voi juma, mä taisin rakastua. Sen kans me rallatettiin pitkin harjua. Kerran mentiin niin kauaksi, että Mammaa alkoi ihan jänskättää, tulenko ollenkaan takas. No tulinhan mä, tietenkin. Oishan se muuten eksyny yksin sinne mettään. Mira-murunen vaan ei päässy kunnolla nauttiin, kun sitä kutsuttiin luo koko ajan, että mä en häipyis. En kai mä nyt sellaista naista jätä?!

Illalla sit vähän väsyttikin. Nukahdin Jarpatin kans sohvalle niin, että mun kieli unohtu ulos suusta. Se oli muuten vähän kuiva niitten torkkujen jälkeen!

15.8.2006

Mulla onkin tänään ollut tosi rauhaisa päivä. Illallakin Mamma lähti pikkupaviaanin kanssa jonnekin ja mä sain jäädä Iskän kans sohvalle kölliin. Oli aika luksusta. Oli kyllä tosi kivaa kuiteskin, että Mamma toi ton kaverin takaskin. Mä heti aloin leikittään sitä, kun tietty eka olin tervehtäny Mamman. Päivän on vaan pilannu noi kaameet savunhajut, joita leijailee tuolta Venäjän puolelta. Onneks sit rupes sataan, ettei mun herkkä nenä ehtiny ihan häiriintyä.

13.8.2006

En muistanukkaan, kuinka raivokas toi mun Mamma osaa olla kun sille päälle sattuu! Se on pois alta risut ja männynkävyt, kun sen sieraimista tuli leimuaa. En ihan äkkiä haluais joutua todistaan sitä, mutta silti tänään jouduin jo toisen kerran elinaikanani. Hui kamala.

Meinattiin sillein rauhaisasti tutustella siihen uuteen koiraan - josta Mamma muuten tykkäs kovasti - mutta kun noi kasvatus- ja tutustuttamistavat vähän eros sen pojun isännän kanssa. Kenelläkään kun ei ollu mitään ennakkokäsitystä, kuinka se ottaa muut koirat. Mun suhtautuminen on tässä vuosien varrella kyllä tullu selväks. Onneks Mamma tuntee mut, ja se toimii sen mukaan mitä mä kestän. Sen mentaliteetti ei ole sellainen, että "Niin tää on aina ennenkin tehty". Sen toisen iskän mielestä kait ihmistenkin pitäis rynnätä punkkaan heti kun ne ekan kerran tapaa, kun luolamiehetkin on tehny niin. Meillä vähän syötiin namppaa parin metrin päässä ja yritettiin edetä pikkusittain, ettei tarvi heti rynniä nokikkain. Muutenkin Mamma on sitä mieltä, että muitten kans täytyy tulla toimeen esmes hihnalenkeillä, mutta ystäväks ei tartte ruveta - siis jos ei halua. Eihän se sitten ihan käyny niin, vaikka Mamma yritti estellä. Se vaan ei osaa vieläkään olla tarpeeks ponteva. Jouduin sitten vähän räsähtään sille toiselle, kun se oli niin intoa täys. Tietysti oli, kun on nuori poika (9kk), jolla on virtaa ihan riittämiin. Toisten mielestä se oli hyvä, kun vanhempi nuorta opettaa, mutta Mamma kihisi raivosta, koska multa ei sellasta käytöstä haluta vahvistaa yhtään. Saahan nähä, kuinka tässä hommassa loppuviimeks käy.

Onneks tänään on ollu kivojakin juttuja. Pääsin nuoleen Sanna naaman läpikotaisin, Teresa ja Jan kävi, ja sitten vielä samaan aikaan mun suosikkimiehet Kartsa ja Pekka. Ei tää päivä siis ihan kokonaan paha ollu. Ai niin, olihan meillä vähän säpinääkin. Iskä poltti taas vähän meidän öljysäiliöö. Onneks vaan niin vähän, ettei tarttenu ees palomiehiä kutsua.

11.8.2006

Taas on yksi työn täyteinen päivä takana. Oon ihan naatti, kun on pitäny yrittää väsyttää tota kakaraa. Se on tänään kyllä ollu yllättävän kiltti, on lopettanu leikinkin kun mä käsken. Tänään ei oo ollu muuten mitään erityistä ohjelmaa. Ei olla käyty ees autoilemassa. Onneks Iskä on ollu meijän kans kotona, joten se on kumminkin vähän viihdyttäny meitä.

Sen verran kuulin uutisia, että tuttavapiiriin on muuttanu uus koissu. Sen nimi on Tarmo, ja siinä on ainaskin sakemannia, nöhviä ja lapratooria. Mä en tiiä pääsenkö koska kattoon sitä, kun toi Mamma on tommonen nihilisti, että se haluis pitää kaikki uudet tuttavuudet itellään!

8.8.2006

Hitsi vieköön! En oo kerenny ollenkaan kirjuuttaan teille ees kuulumisia, kun aika menee tota Dirty Harrya - eiku Yarria - vahtiessa. Tai oikeestaan sen sapuskoja vahtiessa. Oon oppinu, että pitää olla kärppänä paikalla, kun sitä huudetaan. Sillon mäkin saan aina jotain lihaherkkua.

Oon muutenkin joutunu vähän pyörtään näitä mun ruokatottumuksia. En oo ikinä tykänny mistään piimästä tai kermaviilistä tai muusta happamesta. Nyt piti pennelin kiusaks vähän maistaa, ja semmottiset onkin itse asiassa aika hyviä. Samoin kuten sellaset hampaitten puhdistustikut, jotka haisee oksettavasti joltain ällöltä piparmintulta. Mä en sittenkään taida päästä kondikseen tota Nelli-missiä varten. Kai toi kakara varastaa kohta multa Nellukkaisenkin... Eilenkin se paviaani varasti mun pannan ja hihnan ja meni mun tielle käveleen. Kyllä mun sit vähän piti sisältä sille kirota - mun ärräpäät kai oli kuulunu jonnekin tien päähän asti.

Onneks tokoreenit on kuiteskin ihan mua varten. Kyllä Mamma raahaa ton raakileen sinnekin mukaan, mut se ei pääse kun autoon vaan. Tänään reeneissä Mamma meni taas sen esteen taakse mua piiloon. Onneks se kävi vaan pikaisesti, ettei mun kerenny tulemaan hätä. Siiten meidän idioottien piti kävellä jossain sellasessa ringissä. Mä en oikein tajunnu, mitä piti tehdä, ja sit mun piti ihan jäädä seisoon ja kattoon Mammaa, että mikä oli homman nimi. Mammahan sit häkeltyi ihan vallan, kun en oo semmosta ennen tehny. Höökään kuulemma vaan suuna päänä joka paikkaan. Ai mä vain?

Tänään on pitäny vähän laittaa tota kakaraa kuriin ja herran nuhteeseen. Se puree mua välillä niin lujaa, että mulle sais laittaa jotain lävärikoruja näihin reikiin. Sit se käy aina pölliis mun puruluita. Sika. Taidankin heti mennä hakeen sen hammastikun pois, kun se unohti sen tonne eteiseen.

3.8.2006

Eilen pääsin reenaan ihan itsekseni, mentiin Mamman kans ihan kahestaan viettämään laatuaikaa. Oli vaan ihme koulutussysteemi, kun palkkaa ei herunut ollenkaan. Mä kun oon tehnyt sellaista, että vilkaisen aina menosuuntaan, kun Mamma rupee kaivaan palkkaa taskusta. Nyt käsi tuli taskusta tyhjänä, jos kattelin muualle. Pitää ruveta selkeesti skarppaan.

Se mun pitää vielä kertoa, kun Mammalta on helppo saada vahingossa namppaa. Kun se kutsuu tota Parpanapaa, niin mäkin saan namin, kun meen kärppänä paikalle. Pitäähän mun mennä lujaa, ettei ahmatti syö talon kaikkia eväitä!

1.8.2006

Oikeestaan onkin ihan kiva, kun on toi pikkusälli talossa. Eilen mä nimittäin sain jopa uuden ihanan giraffin. Se oli kyllä tuotu Mr Jiille, mutta mä omin sen heti - Kiitos Ruskan väelle! Annoin kyllä illalla kakrunkin leikkiä sillä. Tänään ollaan nujuttu koko päivä. Mamma lupas laittaa kuvia tonne Yarrin pentukuviin. Tänään saan onneks vähän omaakin aikaa. Mamma lupas viedä mut reenaan tottista. Taidanpa yllättää sen, joko hyvässä tai pahassa...

Päätin sitten yllättää molemmissa. Ihmisiä vahtasin tosi tarkkaan, kun heti auton takaluukun auetessa vastassa oli sellainen epäilyttävä pikkupoika, joka huitoi jollain kepillä. Karille kylläkin heilutin koko ajan häntää, mutta onneks muistin pari kertaa haukahtaakin. Itse reeneissä menin kuin nakutettu. En tainnut tehdä yhtään virhettä "vanhoissa" liikkeissä, paitti mitä ny seurasin vähän väljästi. Paikallamakuussakin Mamma kävi piilossa sen Aan takana, mitä mä tykkään kiipeillä. Kaukkareita kun alettiin harjoitella, niin yritin jo ite loikata pöydälle. Josko mä jo ens vuonna veisin ton Mamman niihin avoimiin kisoihin?

30.7.2006

Ei toi pentu nyt välttämättä ihan niin paha asia ookkaan, kun mitä mä eka aattelin. Eihän se tietty osaa käyttäytyä vielä yhtään: lirkkii sisälle, kyttää toisen eväitä, huutaa autossa ja jodlaa yöllä hirveellä äänellä. Mä kyllä tulin siihen tulokseen, et se voi olla mulle hyvä semmonen persoonareenari vai mikä se nyt on. Pääsen tosi hyvin kuntoon Nelliä varten, kun juoksutan sitä tuolla pihalla. Mun kilot karisee ja kunto kohoo, ja Tunkeilija väsyy niin, ettei se jaksa riekkua sisällä. Oon jo alottanu opettaan sitä kuinka myyräkoirien kans kuuluu leikkiä. Se ei juurikaan yritä iskeä mua tassulla, ja oppi yhessä illassa leikkiin semmottisia nujuamis-puremisjuttuja. Ja mähän päätän, koska mä en halua enää leikkiä. Sillon ei tartte tulla härkkiin, tai mä paljastan mun lumivalkoiset ylähampaat.

28.7.2006

Nyt kuulkaa näyttää pahasti siltä, että toi terävähampainen kakara ei ihan oikeesti lähde meiltä pois! Se yrittää vaania mun puruluita ja huitoa mua tassuillaan. Koko päivän mä mulkoilin sitä sohvalta ja kaivauduin vain syvemmälle tyynyjen alle. Se kun ei pääse sohvalle. Ja sit mua sanotaan tappijalaksi? Onneks pentu uskoo, kun vähän värisyttelen sille ylähuultani. Se menee heti kiltisti kauemmas. Kun Mamma tuli kotiin, niin päätin näyttää sille, että oikeesti oon ollu ihan kiltti tolle kakaralle. Hain sitä leikkimään ja iskin oikein takapuolella sitä nenälle. Se meinaan on aika hidas, kun se yrittää tulla mun perässä olkkarin pöydän alla. Kihi kihi. Taidankin juoksuttaa sitä siellä joka päivä, niin sekin jää tällaiseksi persjalkaiseksi. En mä kyllä kovin kauaa viittiny leikkiä, mutta ehkä asia tuli selväks. Iskä jotenkin kuvitteli, että mä viittisin päivällä teukuta sen kakrun kans. Miks ihmeessä, kun oon tähänkin asti nukkunu kaikki päivät, kun Mamma on töissä.

27.7.2006

En oikein tiedä, mitä meillä nyt tapahtui. Illansuussa lähdettiin taas ajamaan sinne pitkäkoipien kotiin Poriin. Muuten kaikki meni ihan hienosti, mutta Mamma ja Iskä kaappas sieltä jonkun kamalan miniatyyriversion pitkäkoivesta mukaan. Se kuulemma jää meille, eikä muuta enää takaisin omaan kotiinsa. Apua. Mä en oikein tiedä, kuinka tähän nyt pitäis suhtautua. Syäkse kaikki mun luut? Entä saanks mä enää ollenskaan raaputuksia ja kainalossa nukkumista? Vähän kyllä jänskättää!

19.7.2006

Kyllä mä oon vielä hengissä, vaikkei musta ole pitkään aikaan mitään kuulunutkaan! Lupasin joskus, että laitan mun uudesta mäykkypiilistä kuvan. En nyt sitten laitakaan, kun Mamma kutsuu sitä Sikaosastoksi. Mä en vaan tiijjä, mitä se sillä oikein tarkottaa. Mulla on toisella puolella tyynyt ja systeemit, ja kamat kulkee toisella puolella. Vielä on tulossa oveen kiinnitettävä juomakuppo, mutta sen Mamma on hukannut jonnekin. Tai mä kyllä tiedän, että Iskä on sen siivonnut, eikä se vaan muista minne sen laittoi. Iskät on semmottisia.

Muutoin meille ei kuulu mitään erityistä. Reenattu ollaan tosi harvakseltaan, ollaan oltu vähän niinkuin lomalla. Oikeeta lomaa pitää kyllä vielä oottaa melkein kuukausi. Sitten saan pitää Mamman monta viikkoa ihan kotona!

2.7.2006

Meillä oli eilen ihan hirmuisen rankka päivä - mutta tosi kiva! Lähdettiin koko poppoo jo ysiltä liikenteeseen MUN uudella piilillä. Aika pitkään sain olla omassa rauhassa auton peräloosterissa, mutta sitten siihen tuli ympärille pörräämään tollaisia vähän pitkempikoipisia kavereita. Suoraan sanottuna mua eka vähän jänskätti, koska niitä oli varmaan seittemän siinä pyörimässä. Onneks ne uskoi tosi nätisti, kun huomautin, ettei mun ylle tartte tulla. Mun ylle käyminen ei kai suoraan sanottuna ihan kamalasti vaadi, kun noi koivet on noin lyhköiset...

Ekaks käveltiin jonnekin mettään. Siellä oli kaikille tehty jo valmiiks jäljet. Mä kyllä haistoin, kun olin vanha konkari näissä jutuissa. Mä vaan en meinannu päästä jäljelle ollenskaan. On tota vararengasta tullu kerättyä niin, ettei meinannu mennä mittatilausvaljaat enää kiinni. Hyvin se sit sujui, kun olin vaan hengittämättä. Jäljestäminen oli tosi kivaa, kun Mamma eka löysi sen jäljen pään, ja muisti vinkata mulle, mihin päin mun pitäis lähteä. Itse asiassa Mamma oli tosi tyytyväinen. Tein tosi tarkkaa työtä, parempaa kun koskaan aikaisemmin. Vauhtikin pysyi aisoissa, eikä liina soinut yhtään. Mamma vaan kulki hönkäilemässä ihan mun takana, ja painosti mua koko ajan. Se ei oikein muista, miltä pomon hönkäily selän takana tuntuu!

Jäljen päälle päästiin sit uimaan. Siellä paikassa oli sellainen ihana hiekkavesikuoppa, jossa oli ihana lillutella. Oli vaan tylsää, kun isossa porukassa ei voinu heitellä keppiä. Onneks toi uinti onnistu muutenkin. Uinnin päälle oli sit kiva suorittaa sellainen ihon kuorinta möyryämällä siellä hiekassa. Että se teki hyvää! Iskä vei mut sitten autoon, että isot saa rallattaa ihan rauhassa. Kai se pelkäs, että jään jalkoihin. Ihan höhlä, kait mä ny osaan pysytellä jaloista pois.

Päätinkin sitten itse tulla autosta pois, koska en halunnut siellä olla. Väki oli vähän äimän käkenä, kun yhtäkkiä mä olin siellä rannassa muiden joukossa. Muthan oli just viety joka puolelta verkotettuun autoon, joten Mamma ei käsittänyt, että "Teidän tappijalka menee tuolla!" tarkoittaa mua. Mä olenkin herra Houdini, ja keksin Iskän jättämän pikkuruisen kolon sieltä verkosta. Pujottauduin hyppäämällä ja luikertelemalla puolen metrin verran auton takapenkille, josta sitten olikin helppo poistua autosta etuoven kautta. Olin kuitenkin niin kiltti, että annoin Mammalle heti kiinni, enkä lähtenyt ajamaan porilaisia pupuja.

Kaiken tän rankan pelaamisen jälkeen Mamma unohti pissattaa mut ennen automatkaa, vaikka olin juonut päivän mittaan ainakin puol litraa. Mun piti sitten oikein huutaa ja huitoa kaltereita, että noi tanopäät tajus päästää mut ulos. Onneks ne tajus nopsasti, kun yleensä pidän autossa suun kiinni. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja sitten maittoikin uni oikein kunnolla aamuun asti.

25.6.2006

Nyt se on melkein jo talvi. Jussi on juhlittu ja päivät senkun lyhenee. Tosin tässä menee jouluun saakka, ennenkun oon toipunut juhannuksesta. Tänä vuonna oli nimittäin vähän erilainen keskikesän juhla.

Oltiin koko viikonloppu sellaisessa viiden tähden hotellissa. Ruokapuolesta voisin mainita, että kurmettikokit oli asialla. Aamupalaksi tarjoiltiin roteiinipitoista turskaa. Päivän erilaisina välipaloina oli savustettua poroa sekä possun välikorvaa. Myöhäisenä lounaana tarjoiltiin esimerkiksi uusia pottuja (Mä rrrrakastan pernoja!), grillattua lohta sekä aitoa voita. Iltsipalaksi sitten oli yleensä jotakin lihapitoista: lammasta, hirvimakkaraa tai härkää punaviinissä. Sienisalaatista ja erilaisista silleistä kieltäydyin.

Erilaisia aktiviteettejä oli kohtuullisesti tarjolla. Hauskin ohjelmanumero oli Näin vaihdan nikamia -leikki. Siinä kuuluu harhauttaa kavereita, ja yrittää omia heidän selkärankansa. Tai siis oikeestaan poron selkäranka. Kukaan ei siis heittäytynyt ihan selkärangattomaksi. Sitten meille oltiin ystävällisesti järjestetty paljon hippaloiden pitäjiä, jotka kulki koko ajan Rummukaisen ja Noontzin pihan ohi. Meillä oli aika homma, kun yritettiin saada niille sydäreitä aikaiseksi. Se ei vaan oikein onnistunut, kun ne tuli heiluttelemaan nakkimakkaroita sieltä aidan yli sillein, että Mamman piti niitä oikein kieltää, ettei meille saa antaa mitään ylimääräistä syötävää.

Yöt kuluivat suuren suuressa sängyssä peiton alla nukkuen. Se on aika harvinaista herkkua, koska kotona sellaista ei saa tehdä, kun kissan kutaleet valtaa aina sängyn. Ainoa paha puoli oli se, että nukkumaanmeno vähän tuppasi viivästymään. Mä meinaan tuppaan olemaan vähän äreä, jos mua väsyttää. Pari kertaa sen sitten kuuli muutkin, kun en pystynyt pitämään sanaista arkkuani kiinni. Muuten meidän poikaporukalla meni älyttömän hyvin, vaikkei koskaan ennen oltu laumana oltukaan tekemisissä. Kukaan meistä ei juonut sellaista rähinäviinaa, eikä kauheesti ruvettu yölläkään touhottamaan.

Kiitos kivasta viikonlopusta, vesipojat!

18.6.2006

Tään uimamaisterin kesä on alkanut nyt kunnolla. Tällä viikolla on ollut oikein tosi hellepäiviä. Kun Mamma on tullut töistä, me on lähdetty minilenkille, ja menty sen jälkeen uimaan. Ollaan käyty neljässä eri paikassa. Mammaa aina naurattaa, kun mä alan ihan täristä, kun odotan keppejä heitettäväksi. Se ei kyllä suostu heittämään kuin pari kertaa, kun mä alan käydä ihan kierroksilla. Tärisen vaan rannassa, ja yritän noutaa hihnaa tai mitä vaan suuhun osuu. Mutta on se sittenkin vaan niin mukavaa!

Lekan kans käytiin yhtenä päivänä pienellä metsäkävelyllä. Oli tosi kivaa, kun oli ihan uus metsätie, missä ei oltu ennen kävelty. Ei me paljon Lempun kans kaksin touhuttu, kunhan nyt mentiin samaa tietä pitkin. Lempu vaan kävi mulaamassa vähän mutaojissa - kai se otti kauneuskylpyjä.

Iskä kävi maanantaina ostamassa uuden pirssin. Mä en enää tahtonut kulkea Berlingolla, kun siinä tulee niin kuuma. Nyt mulla on varmari-Omeega, jossa mun häkkiin tulee omat ilmastointisuuttimet. On muuten aika kähee matkustaa! Sillä oli hyvä käydä Hannun mökilläkin, ei tullu yhtään kuuma. Helteiseltä pihaltakin yritin mennä koko ajan peräloosteriin, kun siellä oli niin vilpoista. Ainoo huono puoli siinä on se, että peräluukku on niin korkealla, etten itse ylety loikkaamaan sinne. Vaan joutaahan tuo James minua nostelemaan!

8.6.2006

Terveisiä reissusta! Käytiin vähän kesälomamatkailemassa. Tää reissupetteri on nauttinut täysin rinnoin ja yrittää nyt tokeentua matkaväsymyksestä.

Ensteks ajettiin Iskän siskolle. Siellä asuu ne 6-vuotiaat kaksoset, joiden energia ei lopu koskaan. Eikä loppunut nytkään, ne on jotain ikiliikkujia! Illalla ne lenkkeilytti mua nelisen tuntia, ja aamulla sama souvi ois jatkunut, ellei Mamma olis keksinyt meille namien piilotusta. En kyllä jaksanut kauaa sitä, koska pihassa meni paljon ihanammat pupun tai oravan jäljet. Lenkkeillessä toinen piti pitkän liinan päästä kiinni, ja toinen riepotti mua hirveän tiukoissa käännöksissä. Vähän joutui niska koville, mutta kyllä mä yritin lujaa niiden kans mennä. Ei Mamma jaksa mun kans sellaista vauhtia! En viitsinyt Iskän Siskon Miehellekään paljoa haukkua, kerran vaan muistutin sitä, että kuka mä oon.

Sitten mä uin paljon mökillä. Merihän pitää pelastaa kaikista lilluvista kepeistä, kaisloista ja levistä. Välillä Mamma oli vakoillut mua ikkunasta, kun oli itsekseni rannassa. Ilman keppiäkin kävin vähän pulahtelemassa. Aallot oli vaan niin isoja, että meinasin välillä hukkua. Niin, ja noi käännökset on vähän vaikeita, kun tällaisella pitkän huiskealla sällillä toi syväys on vähän pieni, ja meinaan kierähtää pituusakselin ympäri...

Nyt on kuitenkin reissusta toinnuttu. Tänään ollaan Mamman kanssa tehty vaan vähän puutarhatöitä. Mamma repi kasveja maasta, ja mä kävin välillä hakemassa siltä raapsuja ja peuhuleikkejä. Pääosin kylläkin toimin työnjohtajana - makoilin vaan kivellä siinä Mamman lähellä. Nurtsilla makoillessa havunneulaset pistelee ikävästi tähän eilen kynittyyn nahkaan, meinaan.

29.5.2006

Mä olin tänään katsomassa sellaista pientä Peetu-pennua. Peetu on vasta vajaa 3kk, mutta se on jo paljo isompi kuin mä. Sillä oli kyllä vielä sitäkin isompi kaveri, sellainen heppa. Mä en muuten Mamman ihmeeks juurikaan noteerannut sitä hevosta. Mun aika meni siihen, että haistelin myyränhajuja ja komensin pentua. Se kun meinas loikiskella mun seljän päälle, mistä mä sanon ehdottoman ein. Pikkusälli uskoi kyllä tosi hienosti, ja osas loikkia mun yli osumatta muhun. Kerran kyllä jouduin vähän venyttämään sen kaulanahkaa pikkuisen. Ei se näyttänyt pahastuvan. En mäkään pahastunut, vaikka se taluttelikin mua hihnasta. Mamma päätti, että sama homma opetetaan meidän huushollin seuraavalle koiralle.

Ollaan kuljettu nyt Mamman kanssa paljon mettässä. Toissapäivänä päästiin ihan tuoreille ketun jäljille. Mamma kuulemma näkikin sen ketun, mut mun jaljat on niin lyhköset, etten bongannut sitä sieltä heinikosta. Hajut mä kyllä löysin heti, ja häntä rupes vispaan kahdeksikkoa ihan tappisuorana ja pystyssä. Me ollaan kuljettu paljon myöskin sellaista pellon reunaa. Siellä on tosi makee haistella myyränkoloja. Mammaa vaan hirvittää, ettei muhun iske sellainen kyyrämuume - eiku kuume.

21.5.2006

Mäpä olenkin ollu mun varamamman pihassa tänään juoksemassa sen koissujen kanssa. Ruupentti meinas eka mulle vähän pöristä, kun mä komensin sitä. Äkkiä se sit hokas, että mitä leikkejä me keskenään leikitään. Mein paras leikkihän on se, että juostaan päättömänä ympäri ämpäri - ja leikki lopetetaan heti, jos mä jään kakkoseks. Mun ego ei kestä häviämistä. Sit me kyllä keksittiin ihan uus leikki, jota ei pallillisena aikana koskaan harrastettu. Me siis nujuttiin pöydän alla, ja välillä niinkin, että mä oli tuolilla ja Ruuben maassa. Mä sain siis vähän tasoitusta, kun mulla on niin lyhköset noi jaljaat.

Joonaksen kans päästiin ekaa kertaa tutusteleen ihan kunnolla. Vähän se yritti törkkiä mua isolla tassullaan, mutta usko aika nopeesti, kun mä vähän mutristelin ylähuultani. Pari kertaa vaan piti vähän nyhtää siltä karvoja irti. Perhana, kun ne karvatupot tuntuu inhottavalta suussa!

Mamman kutale teki mulle aika inhottavan tempun. Meillä on ollu aina vieraiden ruokakuppien kans sellainen soppari, että pudonneet saa syödä, mutta kiposta ei saa ottaa. Nyt oli kipossa niin hyviä nappuloita, että mä en voinu vastustaa, vaikka Mamma monta kertaa käski. Voitteko kuvitella, että se tuli kaivaan ne papanat pois mun suusta?! Se ei oo koskaan käyttäytyny noin törkeesti. Sit mua ei enää se kuppi kiinnostanukkaan. Pitäköön kuppinsa, jos se on sille noin tärkee. Nih.

14.5.2006

Hyvää äitienpäivää kaikille äiteille! Mun oikee äiti on enkelinä pilven reunalla, mutta onneks tää mun Mamma melkein juhlii äitienpäivää. Ainakin me syödään yhdessä jotain herkkujuttuja!

Tää päivä on menny tokeentuessa eilisistä aitatalkoista. Mibinientin ja Noonaksen kotiin rakennettiin nimittäin aita. Se tarkoitti sitä, että mä olin aidan sisäpuolella, portugeesit ulkopuolella, ja sitten me vedettiin rallia ympäri. Ruubent ei meinannu eka tuntee mua, kun mä kuulemma haisen erille kun viimeks nähtäessä. Kyllä se sit hetken perästä tunnisti.

Hirmuisen tärkeänä ohjelmanumerona oli myöskin nappuloitten etsiminen rappusten alta. Mä haistoin, että siellä oli ainakin neljä namia. Vähän aikaa kesti, ennenkö löysin ne. Sit piilottelin siankorvaa sinne pihalle. Se oli hienoo, koska kotona en saa tehdä sitä. Ainakin kolme eri kertaa piilotin sen muka huolella. Se mitään huolella ollu, kun itekin kerta löysin sen monta kertaa. Eihän siinä sen kummempaa - sitten piilotellaan korva uusiks.

13.5.2006

Siilien metsästyskausi on virallisesti avattu! Viime yönä, kun hilluttiin yhden aikaan Mamman kanssa pihalla, bongasin kesän ekat siilit. Löysinkin niitä reippaasti kolmin kappalein! Näppärästi ahdistin ne yhteen pieneen kasaan, kuten kunnon paimenkoira ainakin. Mamma pirskale vaan kuuli mun äänestä, että nyt on piikkinahoista kyse. Yleensähän herkeän aika raivoisaksi niiden kanssa. Yöllä otettiinkin toinen lähestymistapa asiaan. Kun olin siilien vierellä, Mamma alkoi syöttää mua. Ihme kyllä pystyin siinä tilanteessa syömään. Sitten vaan syötiin ja syötiin, samalla mentiin ovea kohti. Kas kummaa, olin unohtanut siilit ihan kokonaan, kun Mamma viskasi viimeisen namikourallisen ovesta sisään. Mikähän juttu toikin taas oli?

Mamma oli taas jossain reissun päällä monta tuntia päivällä, eikä ottanut mua mukaansa. Haistelin ihan vieraan koiran hajuja sen vaatteista, enkä saanut mitenkään selville, että missä se oli ollut. Vaan nyt me lähdetään Ruubentin kotiin rakentamaan aitaa. Mäkin pääsen sinne sitten vapaana juoksentelemaan.

11.5.2006

Meillä on ollut ihan tylsä viikko. Mamman selkä on sellaisessa jamassa, että se on ollut sairaslomalla tän viikon. Se sai niin tujuja lääkkeitä, että se vaan nukkuu kaikki päivät pitkät. Onneks ulkona on lämmintä, niin mä voin nukkua siellä.

Vähän olen kyllä yrittänyt tehdä puutarhahommia, kun Mamma ei kykene. Olen vähän pöyhinyt sen kukkapenkkejä, mutta uusia kukkasia en oo viittiny istuttaa. Sen lisäks olen ajanut fasaanikukkoa pois, ettei se tule härkkimään meidän pihalle. Sitten löysin meidän pihasta uuden jättiläiskiven. Sen päällä on hyvä istuskella tarkastelemassa noita kauempia naapureita. Sieltä näkee meinaan pitkälle. Emmä mitenkään utelias naapurikyttääjä oo, jos sellanen kävi mielessä. Mun pitää vaan tsekata, että kaikki on reilassa.

Eipä tässä sen ihmeempiä. Joonasta kävin yhtenä päivänä pistämässä kuriin. Onneks se uskoi aika helposti. Mamma väitti, että musta on tullut muiden koirien leikkimisen suhteen vielä entistäkin tosikompi. Kai sitä nyt saa sanoa, jos toinen meinaa juosta päin? Mä oon niin lyhyt, ettei se muuten huomaa mua otsatukkansa alta! Mamma sanoo, että musta on kuitenkin tullut entistä leikkisämpi. No kai sitä nyt aivojen poiston jälkeen vähän taantuukin takaisin lapseksi, vai mitä? Pissoja ei ole tullut ekan kahden päivän jälkeen luvattomiin paikkoihin. Masu oli tänä aamuna kipeä, mutta se tais johtua ihan itse syödystä ruohosta. Oksun jälkeen helpotti heti, kun sai maksista! Enhän mä tienny, että ruohoa voi nauttia muutenkin kuin syömällä...

Reeneissä on pyritty käymään mahdollisuuksien mukaan, eli tosi harvoin. Jälkivaljaat pitäis taas kaivella talven jäljiltä esille. Jossain vaiheessa kun pitäis ruveta panostamaan tohon mejään vähän enempi. Mamma vaan on niin onneton suunnistaja, että se eksyttää kaikki muutkin metsässä.

1.5.2006

Joopa joo, nyt on vaput juhlittu ja arki taas alkanut. Vetreytettiin jo Mamman selkääkin vähän reenailemalla kontaktia, vieraita ihmisiä ja reagoinnin nopeutta. Ai niin, ja vahdin mä vähän mun tietäkin ohikulkijoilta. Taisin käydä ihan tiellä asti moikkaamassa - ja siitä se vappubiletys sitten saikin alkunsa.

Mamma nimittäin ryntäs hakeen mua tieltä pois, laittoi mut autoon ja lähdettiin reissuun. Käytiin Herkkumummolla ja tankkaamassa ja missä nyt käytiinkin. Kotia tullessa Iskä löysi oven apposen auki, ja meidän sisäkisut oli tiessään. Oli Mamma sitten jättänyt ulko-oven auki... Kissat siis bilettikin vähän enempi. Aukusti tuli ekasta kutsusta luimien pitkin seinän viertä, sitä kun toi iso maailma vähän jänskättää. Justiina-maailmanmatkaajaa taas ei löytyny mistään. Iskä sitä sitten huuteli pitkin pihaa, ja vihdoin typy huuteli Iskälle omenapuusta. JustuMiiru tais katella sen paikan itelleen jo eilen, kun oli narussa ulkoilemassa takapihalla.

Illalla kissojen tarhalla kävi vielä joku vieras kissakin mesoamassa. Mamma oli ihan raivona, kun se ei kauheesti piittaa noista irtolaisista. Mamman pienten kisujen tarhan katolla kun oli kävellyt joku naapurin otus, joka oli yrittäny tunkea tarhan ja ikkunan välistä sisällekin. En suosittele, ellei halua tulla noudetuksi löytökissatarhalta.

29.4.2006

Vohotettiin eilen Papan kanssa meidän piha! Se on kivaa, kun lehdet ja kuiva heinä lentelee pitkin pihaa, ja niitä saa jahdata. Osan ajasta jouduin kyllä olemaan sisällä, ettei vohotin vohota sepeliä mun päähän. Ihan tylsää.

Löysin myöskin ihan uuden juomakipon meidän pihasta. Mamma oli sen viime kesänä piilottanut yhteen kukkapenkkiin. Oikeesti se on vaan iso pesuvati, mutta siitä on hyvä juoda, kun seisoo keskellä istutuksia. Nyt se oli vaan täynnä jäätä, joka mun piti sieltä poistaa. Tiesittehän meinaan sen, ettei veden pinnalla saa kellua mitään? Mä poistan järvestäkin kaikki kaislat, puut ja ruohot joita siellä lilluu. Viime kesänäkin menin ihan umpisukkeluksiin, kun ne kerpeleen ruohot ei irronnu pohjasta. Pidin vaan sinnillä kiinni, ja uin ympyrää pohjassa ihan umpisukkelissa. Mutta en irrottanut, ennenkö Mamma pakotti. Nih.

28.4.2006

Näin Tessu-norskin eilen ekaa kertaa kastroinnin jälkeen. Meillä ei vaihti ainakaan ole hiljennyt, sanoi Iskä. Muutenkin mä oon taantunu kuulemma ihan lapseks takasin: leikiskelen itsekseni leluilla ja vedän iltaisin ihan hirmuista rallia ees takas. Rupeean antaan kohta Räikköselle vastusta!

Illalla käytiin Ruubenin ja Joonaksen uudessa kotona. Sain kuljeskella leksin kans siinä pihalla ja haistella kaikkia haisuja. Sielloli ihana rappusten alunen, minne Mamma ei päästäny mua haisteleen. Ihan tylsää, olis ollu hyvä pikkukoiran luola. Vaan poikien iskä on i-h-a-n-a! Mä oon vaan kerran ennen nähny sen, mutta mä oisin voinu lähtee sen kans ihan kevyesti vaikka minne. Saipa Mamma taas ihmettelyn aihetta. Se ei osaa vieläkään päätellä, että kenestä mä tykkään, ja kenestä en!

Kotimatkalla törmättiin kuolleeseen oravaan, se oli vissiin jääny auton alle. Mä kävin sitä vähän haisuttelemassa - tosi varovasti - ja menin sit Mamman luo, kun se pyysi jättämään elikon rauhaan. Mamma oli ihan äimän käkenä, kun mä vaihdoin kurren helposti makkaraan. Se ei ymmärrä myyräkoiran sielun elämästä varmaan mitään...

23.4.2006

Nii-iin. Mistähän jakkarajutuista toi Mamma käski mun nyt oikein läpistä? En kyllä muista mitään tuoleja tai raheja tai muitakaan palleja. Elämä on sujunut oikein mallikkaasti. Mulla on vaan koko ajan nälkä - kuivat nappulatkin menee hujauksessa alas. Entisessä elämässä kyttäsin koko ajan, josko sinne sais jotain herkkua joukkoon. Ei tunnu missään nyt. Muutenkaan ei tunnu missään. Yks tikki on vielä ruvessa kiinni. Kaikki mustelmat on hävinny, eikä mitään konlinpkaatioita oo tullu.

Lenkillä kyllä merkkailen edelleenkin, ja ruovin niin maan vimmatusti merkkauksen jälkeen. Pisujakin haistelen ihan yhtä intensiivisesti kuin vielä toissaviikolla. Nyt tyttöpisujen haistelu ei vaan satu mahaan - hyvä niin. Aukusti kyllä saa meillä aamuisin kyytiä enemmän kuin ennen. Se kun aina tulee mua vastaan ulko-ovelle, josta meidän ralli alkaa.Tänäänkin yritin sitä varmaan viis minuuttia leikkiin, mutta ei se kunnolla osaa. Pitäis saada joku koirakaveri, että pääsis kunnolla peuhaan.

Okei, me mennään nyt aamukahville. Mamma on taas lähdössä jonnekin luonnetestiin. Se on just se testi, missä mun piti eilen olla, mutta en sitten ollutkaan. Mammahan päätti perua testin sillon kun se mun häntä jäi oven väliin. Siellä on kuulemma paljon hoffeja, jotka se haluu kuitenkin nähdä.

17.4.2006

Hyvin on sujunut elämä pallittomanakin. Paitsi Nelli-mussukkaa vähän arveluttaa, että mahdanko vielä tykätä siitä. No varmana tykkään, eihän me ennenkään olla semmosta harrastettu. Mun puolesta on kyse ihan torellisesta rakkauresta - vaikka en mä sitä miähenä myönnä. Nii-in. Mä olen miäs vieläkin, vaikka mulle on ilkeiltykin sukupuolenvaihdosleikkauksesta. Pöh, sanon minä. Koppaa ei olla pidetty ekan höpöhöpö-yön jälkeen. Särkylääkkeitä ei olla edelleenkään ekan aamun jälkeen tarvittu. Lenkillä kuovin edelleen entiseen malliin merkkausten jälkeen. Sisälle en oo tehny mitään. Mamma väittää, että mä olen tavallista enempi hellyydenkipeä, mutta sitä en myönnä. Naapureita haukun ehkä vähän entistä enemmän, mutta se johtuu siitä, että niitä näkyy taas talven jäljiltä.

Mamma haluais välttämättä laittaa tähän pari kuvaa ennen ja jälkeen tilanteista. Oon yrittäny sille selittää, että on tosi nöyryyttävää esitellä kuvia, missä toinen on ihan kanttu vei.

15.4.2006

Nyt on toinen leikkauksen jälkeinen yö takana. Nukkumaan mennessä juutuin ekan tunnin aikana kolme kertaa kopasta sängyn alle, ja tärisin koko ajan, kun se koppa jänskätti. Onneks Mamma tajus ottaa sen pois, että pääsin nukkuun. Nukuttiinkin sitten kymmenen tunnin yöunet koko porukka! Tänään aurinko paistaa niin keväisesti, ja linnut karjui aamulla pihalla, mutta Mamma ei vaan vie mua lenkille. Mun kuulemma pitäis ottaa jotenkin rauhallisesti vielä viikon päivät. Ja pöh, sanon minä. Salaa olen jo hyppinyt sohvalle ja sohvalta alaskin, vaikken sais. Nih. Mitä ihmeen rauhaiseloa tän pitäis olla, kun särkylääkkeitäkään ei oo tarvinnu napsia. Yhen sain eilen aamulla, enkä sen jälkeen mitään. Ne oli kyllä hyvän makuisia.

14.4.2006

Meillä asuu nyt yks eunukki lisää, siis mä. Eilen pistivät, perskules, pään taas ihan sekaisin. Vois sanoo, että helppo känni, vaikka vähän kivulias. Reilun 10 tunnin päästä ekasta rauhoittavasta aloin vasta nousta ylös. Otti vähän koville. Ja sit mulla oli semmonen hemmetin koppa päässä, jonka kans mä juutuin yöllä sängyn alle. Onneks Mamma pelasti mut sieltä, ja siirryttiin sohvalle kölliin ilman koppaa. Tääkin päivä on menny vielä vähän voimia kerätessä. Kanyylin side on jo pois, mutta mahan liimaside vielä paikallaan. Ei siitä oo edes tihkuillut mitään läpi. En kamalasti oo sitä nyppinyt, ettei tarvi ottaa sitä muovihökötystä päähän. Onneks Mamma on kotona, niin tää käy vähän helpommin.

Tänä aamuna on käyty jo pikkuisen pihaa edempänä pissalenksalla. Jalka nousi ihan kevyesti, ja kunnon ruopimisetkin sain aikaiseksi. Ei juurikaan sattunut mahaan. Sillein enempi venyttäessä vähän kirpasee. Onneks Mamma nostaa mut sohvalle, kun en sais ite loikkia. Aamupalaks sain vähän nappuloita, metukkaa ja tosi hyvän makuista särkylääkettä. Se meni ihan ilman mitään alas. Noihin metukoihin oli piilotettu antinpiootteja, mutta ei se haitannu. Oon mä kyllä puruluita tuhonnut eilen illalla ja tänään ihan kiitettävästi. Taidan mennä jatkaan, ja sitten me mennään Mamman kans kölliin ja kerään voimia.

9.4.2006

Ihan ekaks mun pitää onnitella mun melkein-kaveri-Joonasta! Joonas oli tänään ihka ekassa virallisessa näytelmässä aikuisena, ja oli heti semmonen nelosryppy. Ihan sikamakeesti tehty. Tästä on sitten suunta ylöspäin ;-)

Eilen oltiin koko poppoo reissun päällä, paitti kissat tietty. Ne ei ikinä lähe mihkään kyläileen, paitti Aukusti kävi pikkupoikana mummulassa, kun Mummu keksi sille nimenkin. Käytiin vähän Porissa tutustumassa yhteen pieneen Heili-tyttöseen, joka on semmosessa sijaiskodissa. Kotimatkalla poikettiin sitten enon perheen luona Vammalassa. Mä en kyllä päässy sinne sisälle, mutta ei haitannu. Sain nukkua autossa vielä tunnin lisää... Oli kyllä aika rankka päivä.

Tänään pääsin pitkästä aikaa Herkkumummollekin. Tessu onneks oli ulkona, ettei sitä tarvinnu varoa. Sain Herkkumummolta siankorvan, jota piti piilotella ympäri huushollia. Sitten kotiintullessa käytiin hakemassa naapurista vähän puruluita. Naapurin täti oli mulle semmosia hankkinut, mutta eihän me ikinä talvella nähdä tossa pihalla, niin piti mennä varta vasten hakemaan. En sitten muistanut haukkua sille ollenkaan. Kyllä vähän hävetti, kun päästiin kotiin, ja tajusin mikä oli unohtunut.

Mamma on taas kerran päättänyt, että tohon meidän seisomisliikkeeseen pitää vähän panostaa. Ruokaa ei oo juuri kupista herunut, kun kaikki tulee palkkana. Mä en vaan oikein tajua, että mistä hitsistä se naksu tulee. Enhän mä TEE mitään, senkun seison ja namppaa tippuu suuhun. No, ei se mua haittaa.

4.4.2006

Heipsatirallaa! Mitään erityistä uutta ei kuulu tän miehen elämään. Kesää ja lämmintä vaan odotellaan, ja Mamman kesälomaa. Mibenient kävi mun kans viime viikolla juoksentelemassa. Selvästi meillä on ollut liian kauan taukoa - puoli vuotta! - kun mun piti pistää kaveria vähän ruotuun. Se yritti nuoleskella mun suupieliä, voitteko kuvitella! Ällöttävää, miehet ei tee sellasta. Sit kun mentiin ihmisistä vähän kauemmas, niin en viittiny sille enää räksyttää kuin pahainen rakkikoira.

Jäin taas itteni kans nalkkiin yks päivä. Iskä remontoi meidän kissojen huoneesta - missä se koirahuone muuten on? - vaatehuonetta. Hellittelin siinä Martti-pehmokissaa, joka ei siis ole elävä, ja mulle kävi köpsösti. Iskä meinas vähän säikähtää, kun se ei ollut nähnyt semmosta ennen. Se kai pelkäs, että mun peli kuoleentuu ja tippuu pois.

Yks salauutinen mulla kyllä on. Mahdollisen tulevan perheenjäsenen iskän silmästä oli poistunut pilke viikonlopun aikana. Jokainen saapi ihan ite päätellä tuosta jotain, jos haluaa.

27.3.2006

Meillä on ny uus reviiri! Ei meijän talo siis oo muuttunu, mutta saatiin sellanen duuma tai toope tai joku sellanen. Mamma kyllästyi olemaan riippuvainen tosta Soon-erasta, joten mein osoite vaihtu. Ehkä huomasitkin sen, jos kerta oot nyt täälä.

Mullon taas ollu vähän kurja olo. Ruoka ei oo oikein maittanu pariin päivään, ja se on harvinaista mulle. Mammakaan ei oikein tiedä, että oonko vaan väskä, vai onks jotain vialla. Nyt illalla sitten söin ihan kunnolla jauhelihaa, vaikka aamulla ei menny Bravuuri-makkara alas. Onneks Iskä roudaa noita herkkuja töistä! Lenkilläkään en kiskonu ollenkaan, ja sekös Mammaa huolestuttaa. Se on vähän pöhkö. Koko viime syksyn kun se on yrittänyt lahjoo mua makkaralla ja juustolla, että mä kulkisin nätisti. Katotaan ny, jos mä armahtaisin tuota emäntää, ja alkaisin hetikohta käyttäytyä ihan normaalisti: ajaisin Justiinaa takaa, painisin Aukustin kans ja kerjäisin Iskältä iltapalaa.

26.3.2006

Nyt on virallisesti kesä - ainakin kesäaika! Sen kyllä haistaa ilmassa, tuoksuu märkä maa ja multa. Ja onneks kelitkin lämpenee, niin taas on voinut lenkkeillä ilman, että tassut jäätyy kalikoiksi.

Ulla-Ulpukkainen, kaunis rhodeneiti, vei meidät eilen jäälle kävelemään. Oli tosi kivaa! Sain juosta sellaisessa piiiitkässä liinassa. En viittiny juurikaan noteerata muita koiria enkä edes ihmisiä. Kävin vaan Mammalta hakees namppaa aina välillä. Mamma jakelikin niitä nameja vähän turhan avokätisesti kaikille, ketkä älys pyytää... Tänään käytiin sit Mamman kans kahdestaan, kun se jää ei pettänytkään Mamman alta. Mamma nimittäin yleensä on sitä mieltä, ettei metrin teräsjää kestä sen painoa. Ei oo tainnu kamalasti kuunnella fysiikan tunneilla. Parille koiralle vähän nostelin häntää, mut vaan sellaisille, jotka rähjäs mulle. Hiski-tanskandoggipojankin kävin haistelemassa ihan suvereenisti, ja jatkoin sitten matkaa. Nih.

Se luonnetesti sitten peruttiin tuosta kevään korvalta. Joku muu onnellinen sai paikkansa siellä. "Meidän paikalle" nimittäin oli tullut 150 kyselyä. Luonnetestin sijaan mennäänkin sitten pieneen operaatioon. Ei helkkää kulkuset meidän huushollissa enää ens jouluna, kun siirryn kissojen kanssa samaan eunukkikastiin. Iskä oli antanut ukaasin, että toista koiraa ei taloon tule, ennenkö mä lopetan miehistelyn. Ei meille ihan just ny oo tulossa kakaraa, mutta onpahan puitteet valmiina.

Tänään olis vielä iltapäivälle reenit tiedossa. Ollaan yritetty Mamman kans käydä nyt pari kertaa viikossa, että saadaan tolle akalle jotain tekemistä. Se on ollu niin maansa myyny, kun selkä on ihan romuna. Vissiin sillä on joku mäyräkoirahalvaus, kun puhuivat välilevytyristä ja semmosista. Katotaan ny, että istuuks se kohta pyörätuolissa. Semmosella sähkökäyttöisellä pääsis kyllä lenkillä aika lujaa... Hmmm. Pitkääkin kehitellä asiaa.

2.3.2006

Nonnii. Nyt on talvilomat ja muut hassutukset vietetty, ja palattu takaisin normaalirytmiin. Talviloma oli mukavaa, kun sai vain köllötellä takkatulen loimussa. Me ollaan vieläkin Mamman kans oltu vähän niinkun talviunilla, olla möllötetään vaan. Nyt oon kyllä vähän heräilly, ja torstaina käytiinkin Mamman kans reeneissä pitkästä aikaa. Oli ihana nähdä Nelliä ja Siljaa siellä. Silja on ihana ihmis-tyttö!

Eilen tuli todettua, että mä kyllä muistan asioita, vaikka Mamma toisin väittääkin. Eno tuli perheensä kanssa käymään. Menin niitä takapihalle vastaan. Kun huomasin, ketkä tuli, en meinannut mennä sisälle. Menin sitten kuitenkin häntä koipien välissä, ja suoraan Mamman turvaan. Sieltä en sitten juurikaan poistunut. Viimekshän (ennen joulua) mun häntä jäi oven väliin, kun enon poppoo tuli. Mammaa ihan häkellytti, että mä oon näinkin pehmee. Luonnetesti menee kuulemma nyt uudestaan mietinnän alle, ettei sillä tehdä mitään pysyviä vahinkoja mun herkälle syykelle. Kai se ny itekin väistäis, jos joku sen raajoista liiskattais ihan kasaan?

Iskä ja Mamma on kamalasti käyneet nyt kattelemassa jotain koiria. Eilenkin Mamma haisi neljälle koissulle, joista yks oli selkeesti pennu. Mamma kyllä lupas mulle, että saan vielä pitää ainoon lapsen paikkani talossa. Ja sen lupauksiin on yleensä voinu hyvin luottaa!

14.2.2006

Heissulivei ja hyvää ystävänpäivää kaikille kaiffareille! Me ei kyllä Mamman kans muistettu koko ystävänpäivää, ennenkö Mamman käly muisti mua - tai ehkä Mammaa sittenkin. Mä kummiskin lähetän erityisnuolaisut mun bestiksille Miibenille, Mimmelille ja Nellille. Ja ehkä kaikille tytöille, varsinkin myyriäistytöille.

Lyhyistä jalantöppösistä on taas löytyny sekä hyviä että huonoja puolia. Jos huonot eka: Eilen löyty hyviä hajuja jostain puolen metrin korkeudelta. Takajaloilla seisten niitä oli ihan hyvä haistella, onhan mulla tällainen pitkän sorttinen selkä. Arvatkaas vaan, oliko vaikeeta yrittää merkata sen hajun päälle?! Oisko muka pitäny seistä etujaloilla pää alespäin sitä tolppaa vasten. Nöy vei.

Hyvänä puolena voi sitten mainita ton lyhyen etäisyyden maahan. Löysin ihania Spice Ice -pötköjä meidän takapihalta. Musta ne on ihania ja Mamman mielestä inhokkeja. Mamma sanoo niitä kakkapökäleiksi, mun mielestä se on jotenkin halveksuvaa. Mä kuitenkin pystyn sukeltaan niin salmannopeasti maahan, ettei Mamma huomaa ollenkaan. Voi sitä aistinautintoa, kun pötkö alkaa suorastaan sulaa suussa! Nam! Suosittelen kokeilemaan.

Iskä oli tänään inhottava. Mä en oo nähny mun Ruuben-ystävää varmaan puoleen vuoteen. Iskä hoopotti monta kertaa, että Ruuben muka tulee, mä juoksin ovelle häntä heiluen, eikä siellä ollutkaan ketään. Soisin, että Iskälle kävis kuten mulle toissailtana. Mä tein meinaan koppikset. Maassa oli yks niin ihana tuoksu, että mun piti ruveta ihan kemmertään keskellä autotietä. Siinä sitten kemmersin, enkä meinannu päästä ylös ollenkaan, jalat vaan huiski kohti taivasta. Olin siis vähän kun sellanen selälleen joutunut koppa-koppa-koppakuoriainen. Ja korostaisin, että mun mahan koolla ei oo mitään tekemistä asian kanssa. Eikä mua nolottanu ollenkaan, ei.

6.2.2006

Kyllä on kurjaa, kun on aina vaan kamalasti pakkasta. Mä en tarkene olla ulkona ollenkaan, maksimissaan vartin kerrallaan. Mun töppöjalkoihin alkaa ihan sattua, ja yritän seistä kahdella jalalla, niinkun Nelli-dallu opetti. Se on vaan vähän hankalaa, kun samalla pitää vähän niinku vinkua, että Mamma kantais sisälle - eikä se mokoma silti kanna! Sisällä onkin sit lokoisaa lökötellä takkatulen äärellä ja rouskuttaa puruluuta. Luun järsiminen ja kongin saalistaminen onkin olleet mun pääaktiviteetit varmaan kolme viikkoo. Voi kun pakkaset menis pois ja Mamman selkä paranis.

28.1.2006

Mulla ei itse asiassa oo ollu kauheen vaiheikas päivä, mutta Mammalla kylläkin. Mä oon teukunnut Ullan kanssa, tutustunut uuteen mieheen ja einestänyt nakkeja kongista. Mulle tossa on kyllä ihan riittävästi ohjelmaa. Nyt ollaan viettämässä poikien bilisiltaa, tuolla alakerrassa on miehiä enempi ja vähempi. Kohta saunotaan.

Ullis oli meillä siksi tapaamassa uusia koiria, kun ronttien yhteislenkillä oli sattunut paha haaveri. Porukka juosta rallatteli metsässä ja temusi keskenään. Leikin tiimellyksessä Helmi-tyttö oli loikannut ylös, ja alastulo tapahtui vähän huonossa asennossa. Siltä reppanalta meni takajalka poikki. Ullan äiti vei sen sitten omalle työpaikalleen sisäkuviin, että tiedetään, kuinka pahasti kävi. Se vissiin maanantaina leikataan. Tsempityksiä kaunokaisen perheelle.

Iskä kyllä tykkää tosta Ullasta aika paljon. Sitä ei haitannut yhtään, vaikka Ultsi yritti esimerkiksi pöydille ja hypiskeli halaamaan Iskää. Iskä vaan raaputti sitä, koska Tiainen on Iskän takanrakennusapulainen.

26.1.2006

Että ton Mamman pitääkin matkia mua kaikessa! Nyt ei ees riitä, että se on tällainen persjalkainen kuin minäkin, vaan selkäkin pitää matkia. Mamma on siis ollu ihan vaivainen, ja nyt sen selästä on otettu sellaisia sisäkuvia, kun mitä multa otettiin jo aiemmin. Samanlaiset kalkeutuneet ja epämuodostuneet senkin selkänikamat on, kun mitä mullakin. Mie en ala.

Aukustia kyllä aloin tänään, mutta se lähtikin mun perään kuten kuvista näkyy. Auts. Se muuten osaa olla nopsa kaveri, kun se hyökkää kimppuun tuolin takaa! Aukusti on muutenkin ollut eilisestä lähtien tosi kettuuntunut, eikä kukaan tiedä syytä. Ketutuksen tietää siitä, että sen otsasta nousee pystyyn etutukkaa sillein salmiakin muotoisesti. Se on vähän pöntön näköistä. Mamma kertoo, että joku Usko on joskus tehnyt samalla lailla.

23.1.2006

Heissun veissun kaikille, ja sori vaan niille, jotka jo toivoivat, että oon kuoleentunu, kun musta ei mitään kuulu. Sihteerikkö on ollu niin selkävikainen - liekö paljo kalkkeumiakin - ettei se oo saanut aikaiseksi ees päivitellä sivuja. Yritän ny vaan kuumeisesti muistella, mitä kaikkee tän vuoden aikana on tapahtunu.

No ainaskin me ollaan kaikkina vapaapäivinä käyty tukkitiellä lenksalla. Se tukkitie on se, missä on nähty se susihukka. Iskäkin on käyny meijän kanssa, ja se on tosi harvinaista. Nyt ei vaan oo päästy pariin hetkeen, kun on ollu niin tajuttomia pakkasia. Aamulenkitkin on jääny korttelinympäryskävelyihin, kun mun tassut ei kestä. Oon meinaan kokeillu, ja kahdella saman puolen tassulla on tosi vaikee seistä, kun toiset kaks on ilmassa. Ootteks ikinä kokeillu? Pakkasen takia ei oo käyty ees tokoreeneissä, ja ollaan taidettu ottaa vaan takapakkia aikas lailla. Ehkä me sit kiritään kevään tullen? Unikiintiö kyllä alkaa olla täys, koska se on ainoota järkevää tekemistä. Mitä ny Justiinaa oon vähän kiusannu välillä. Ja Mammaa. Mammaa on helppo jekuttaa, että yrittää muka mennä luun kanssa sohvalle. Se on saavinaan jotain ihme sätkyjä siitä, ja sit me yritetään vuoron perään huijata toisiamme luulemaan, ettei tehdä sitä, mitä ollaan just tekemässä. Loogista, eikö totta?

Iskä on rakentanut vanhasta kaiuttimesta Justiina-kisselle oman kopan kisujen kiipeilypuuhun. Miiru Määryläinen kun rakastaa kaikkia ahtaita soppia, niin nyt sillä on oma sellainen. Yöt se kylläkin nukkuu Mamman jaloissa, ja takan lämmityksen aikana tuolla puun ylätasolla, kun siellä on niin lämmintä. Muina aikoina se sit välillä piipahtaa tuolla lootassa Iskän mieliksi. Aukusti, jota myös karvattomaksi kutsutaan, taas rakastaa nukkua tietsikkahuoneen lattialla olevassa pahvilaatikossa. Siellä on Kustin lisäksi kylmälaukku, muovikassi, sukat ja tyhjä tupakka-aski. Kai se sit on kivaa.

Vaan mullapa oli kivaa äsken iltalenkillä. Tää on muuten sellainen juttu, mitä herkkähermoisten ja lasten ei kande lukea, ettei tuu painajaisunia. Oltiin siis melke kotipihassa, kun tien yli juoksi joku pieni myyrä. Mä en sitä nähnyt, mutta Mamma onneks huomas sen, ja kerto mulle. Minä suurena metsästäjänä (oottehan kuulleet mun siilien jahtaamisesta!) sit ryntäsin sen perään. Se olikin kiva leikkikaveri. Juostiin sen kans ympyrää pitkin tietä. Aina kun se myyrä pysähtyi, mäkin pysähdyin. Ja kun se lähti liikkeelle, mä lähdin sen perään. Kun se oli paikallaan, mä yritin leikittää sitä ja kiehnätä sen päällä. Se ei vaan oikeen tajunnu. Kerran astuin vahingossa sen päälle, ja kerran se joutui ihan vahingossa mun suuhunkin. En kyllä satuttanu sitä mitenkään. Sitten tuli autoja, ja mun piti lopettaa leikki, ettei jäädä auton alle. Siinä oli sellainen naapurin Nöpö-kissakin, joka katseli meitä jotenkin halveksivasti. Kai se oli sitä mieltä, että se myyrä ois pitänyt tappaa. Mammaa oikeasti hämmästytti, etten tehnyt sille pikkuotukselle mitään pahaa. Hassua. Mutta oli mulla hauskaa, ja kyllä Mammaakin hymyilytti aika lailla!

1.1.2006

Son hyvää tätä vuotta kaikille! Oli toi loppuvuosi niin kiiruisa, etten oo kerenny ees jutusteleen mukavia. Oikeesti kaikki pyhät meni siinä, kun Mamma poti selkäänsä, jota taas särkee. Se on niin pirun kiukkuinen, kun se on ny polttamatta tupakkaa. Sääliks käy meitä poikaparkoja - ja Justiinaakin vähän.

Joulu-Ukkelia ei tänä vuonna näkyny. Se oli vaan tiputtanu lahjoja kuusipuun juurelle. Oli muuten vähän järkkyä, koska mä en tienny, että puita voi olla sisälläkin. Ei meillä oo koskaan ennen ollu! Parhaan lahjan sain kuitenkin mun kultsi-dallu-Nelliltä. Se oli antanu Mammalle sellaisen ison luun, jonka sain pihalta jouluaattona sisälle. Oli aika herkkua!

Eilinen meni sitten raketteja ja pommeja paukutellessa. Mun mielestä ne on tosi kivoja - en voi käsittää kuinka toiset pelkää niitä. Tessun kans oli kuitenkin paljon kivempaa, kun Tessu haisi taas taivaalliselle. En vaan käsitä että miks, koska sen juoksu oli just. Mä yritän saada Mamman laittaan pari luunpurijakuvaa tonne, kun sen pitää kait muutenkin päivittää noin kuva-alpuumit.