Kuulumisia 2005

Kuulumiset on kopioitu suoraan vanhasta sivustosta, joten ne ovat aidot ja alkuperäiset.

17.12.2005

Mun kaikki kaverit on tänään Hesassa näyttelemässä. Mä en päässy sinne ja mulla ei oo kerta kaikkiaan mitään tekemistä. Mamma vaan pesee pyykkiä ja Iskä nukkuu. Ihan tylsää. Onneks käytiin Mamman kanssa kuitenkin aamulla pitkällä lenkillä mettässä. Mamma laittoi mulle perään sellaisen tyhmän narun, josta se nappasi kiinni, kun yritin lähteä susijahtiin. En mä montaa kertaa sitten viittiny kokeillakaan. Onneks Mamma syötti mulle myös paljon juustoa, ainakin 150 palasta. Lumihangessa oli tosi kivaa haistella ja hyppiä ja kaivella. Vähän kylmä vaan tuppas tuleen. Tossa on pari kuvaakin, kuinka kivaa mulla oli, ja kuinka hienoissa maisemissa me käpsöteltiin. Näyttää ihan joululta! Antakaa anteeks, jos noi kuvat näkyy ihan vinksin vonksin. Mamma ei oikein osaa noita juttuja…

11.12.2005

No heissun veissun taasen! En oo oikeen kerenny taas kuulumisia kirjotteleen, kun on pitäny tätä ympäristöä vahtia. Mummulan lähellä on kuulemma juoksennellu susihukkanen, ja mä oon yrittäny löytää sen - mut ihan tuloksetta. Toisaalta mun tsäänssit on fifty-sixty, kun mä en pääse irti, vaan joudun ettiin sitä narussa. Ei oo hyvät mahikset. Mun häntä yritettiin amputoida eilen ihan brutaalisti ilman lääkärin apua. Mä huusin vastalauseeni vallan äänekkäästi ja pitkään, jolloin mun häntä vapautettiin oven välistä. Onneks vaan nahkaan tuli taisteluarpia, eikä nikamille käynyt mitään. Perskuleen Bingo oli siinä ihan vieressä - se oli varmaan sen tekosia. Ainakin kyräilin sitä koko illan, kun se tuli liian lähelle. Ny mä lähen kuitenskin Mummolle katsomaan, onko ne perropojat vielä siellä! Meinasinpa ihan unohtaa, kerron teille vielä tarinan toissapäivältä. Tultiin Iskän kans kotiin, ja molemmat kissat oli tietty meitä vastassa ovella niinku aina. Justiina sai sitten kohtauksen, ja lähti juoksemaan mua karkuun - ja tietysti ulos! Mä yritin sit lähtee perään, ettei se joudu kauheen kauas kateisiin, mutta Iskä otti mut kiinni komealla loikalle kerien rappuset alas. Justiina jatkoi matkaansa tiellä toiseen suuntaan, häntä antennina pystyssä ja jutellen krr-krrrr-krr -äänellänsä. Sit se huomas, että maailma on aika avara, ja lähti tietä toiseen suuntaan. Krr-krrrrr -äänet senkun koveni koko ajan. Sit sen rohkeus petti, eikä se uskaltanutkaan lähteä reissun päälle. Iskä oli tyytyväinen, kun Arkajalka juoksi ovelle, ja sanoi taas krrrrr-krr-krrrr. Ei tarvinnu Iskän selittää Mammalle, ettei meillä oo enää kun yks kissa!

6.12.2005

Voi nolotuksen nolotus! Täällä mä oon käynyt kertomassa kuulumisia, ja unohdin kertoa, että Lempulle on muuttanut pikkuveli! Se on siis Onni -niminen grossepoika. Son kohta viikon asunut uudessa kodissaan, mutta mä en ole vielä ehtinut tapaamaan sitä. Pitää noitten velvollisuuksien kans niin kiirettä. Käytiin taas eilen pitkästä aikaa tohtoritätillä. Se pisti parit piikit mun niskaan, ja totesi, että olen vähän tanakassa kunnossa... Piikit ei sattunu yhtään, mutta toi nimittely kyllä vähän loukkas. Vaan ei se mitään, päätin sitten pelästyttää sen tätin. Laitoin siihen tutkimuspöydälle kerälle ja silmät kiinni. En aukassu silmiä ollenkaan, vaikka se täti mua huutelikin. Reppana säikähti, että oon saanut jonkun rokotusreaktion. Pomppasin kyllä heti ylös, kun Mamma kysyi, että "Lähetääks?". Illalla käytiin sit taas treenaamassa luoksetuloa oikein erikseen. Päätinpä sitten taas kääntää kelkkani, ja näytin, kuinka tosi tarkasti ja nopeesti mäykky voi toimia. On tosi kiva, kun Mamman voi yllättää aina ja joka kerta! Mä lähen nyt viettään sitä ittepäisyyspäivää. Vietinkin sitä jo vähän, kun Mamma väsäs joulukortteja. Musta oli tosi kiva kattella ohikulkijoita keittiön ruokapöydältä. Mamma ei ollu samaa mieltä, vaan ittepäisesti komensi mut alas. Ja mä kun olin niin hienosti siirtäny tuolin, että yletin sinne pöydälle.

4.12.2005

Eipä oo tapahtunut mitään ihmeitä. Mamma on vaan käynyt töissä, ja mulla on tullut aika pitkäksi. Onneks Mamma lupas, että tänään mennään reeneihin. Nyt on kyllä pikkupakkanen, ja mua vähän ärsyttää, kun kintut palelee. Katotaan, viittinkö tehä mitään, vai kiinnostunko vaan kavereista ja haisuista. Mä meen nyt vielä hetkeks sohvan nurkkaan lämmittelemään, että jaksan sitten veuhtoa tokossa!

26.11.2005

Meilläpä onkin satanut paljon lunta! On tosi makeeta haistella kaikkia hiirenjälkiä - välillä pitää piiloutua lumeen niin, että vaan hännänpää näkyy. Mamma on sitä mieltä, että kylmä ja lumi vaikuttaa nekantiivisesti meijän luoksetuloreeneihin. Mä en kuulemma ehdi kuunnella. Mamma silti tunnollisesti yrittää tehä mun kans töitä, vaikken mä oikeen ehikään keskittyä noihin sen kotkotuksiin. Oon mä silti viimeisten kuuden päivän aikana totellu vihjettä puolen sekunnin sisään 1200 kertaa. Joo-o. Luit ihan oikein, se luku oli aikuisten oikeesti tuhatkakssataa. Arvatkaas pömpöttääks mun masu! Onneks hihnakävely rupee sujuun, joten ehkä pääsen kesäks rantajellonakuntoon. Tänään on ollut hirmuisesti ohjelmaa ja toimintaa. Ekaks Mamma toi Mustista ja Mirristä Lara -cirnecon leikkimään mun kans. En kyllä jaksanut juosta sen perässä - oli meinaan nopee - joten päätin haistella pihan haisuja. Muutenhan olis paljastunut, etten mä näillä nakkijaloilla pysy sen perässä! Sitten kävi Vaari raapimassa mua. Vähän sen jälkeen tuli Jansku ja Bingo -perro, ja samaan syssyyn ne ihmis-kaksostytöt ja niiden äiti sekä Herkkumummo. Kaksoset oli vähän railakkaalla tuulella, ne oli onnistuneet jo väsyttämään Herkkumummon Tessunkin ennenkun ne tuli. Mistä noi ihmislapset saa tota puhtia niin hirveesti? Onneks meillä ei asu niitä!

21.11.2005

Päätinpä sitten eilen häipätä ekan kerran tokoreeneistä - siis ihan koko kentältä. Demin nappuloita oli viljelty aidan toiselle puolelle, joten päätin käydä siistimässä ne pois. Kun olin vedellyt pudonneet Frolicit, palasin takaisin kentälle ja jatkoin tunnistusnoutoa ihan oikealla kapulalla. Paha vaan, että Mammalla meni herne-maissi-paprika nenään, ja me alettiin tehostettu luoksetuloreeni. Voi rähmänkkä. Tessun kanssa pääsin myöskin eilen ulkoilemaan. Oikeasti me leikittiin Näin vahdimme luuta -leikkiä. Tessu oli niin pahana, että mä olin ainoa, joka sai hakea siltä luun pois. Ois Mammakin saanut, mutta se ei ollut paikalla.

19.11.2005

Nonnii. Nyt ollaan taas päästy normaalirytmiin laiskottelun lomasta. Reeneissä käytiin kiristelemässä pinnaa pari kertaa männäviikolla. Niinkuin Sari sanoi, koiran ja ohjaajan välinen piuha oli poikki. Minkä mä sille voin, jos siellä kentällä oli vastustamattomia haisuja?! Ja jos Mamma karkaa omia aikojaan jonnekin kentän toiselle puolelle? Näin eilen ekan kerran meidän naapurin koiran. Se on siis asunut naapurissa koko mun iän. Se on sellainen pikkainen valkoinen pystärinarttu. Ja se oli ihana! Mamma meinas kyllä olla vähän pahana, koska se pääsi mun luo ihan omia aikojaan, kun juoksi tiellä irrallaan. Mutta mun mielestä se oli suloinen, olisin voinut vähän leikiskellä sen kanssa. Tessun kanssa sitten leikinkin eilen oikein urakalla. Iskä oli tekemässä puita, ja saatiin Tessun kanssa juosta yhteen soittoon kuus tuntia pihalla. Tessukaan ei jaksanut enää loppupäivästä härkkiä mua. Ja mä makasin koko illan sohvalla, enkä suostunut meneen ees pissalle. Mä en kertakaikkiaan jaksanut. Mä lähen nyt katsoon, joko Bingo on tullut vaarille. Toto meni toiselle mummille hoitoon, kun sen silmää on fiksailtu, ja sillä on joku koppa päässä. Saadaanpahan reuhuta sitten ihan keskenämme! Kivaa!

9.11.2005

Mamma oli eilen jossain liesussa, ja se haisi taas kauheasti vieraille koirille ja pienille pennuille, kun se tuli takaisin. Vaan ei ne tuoksut vieneet voittoa Tessusta... Aukusti joutuu sijaiskärsijäksi, kun mä en saa Tessu-tyttöä hyppysiini. Mamma sanoi jotain sellaista, että kulkuset on kovin lähellä lähtöä. Eikös niitä vasta joulun kantissa aleta yleensä soitella, niitä kulkusia siis? Mistiina lähti eilen tutkimusmatkalle. Se oli livahtanut Iskän jaloista pihalle ensimmäistä kertaa eläissään. Miiru nosti hännän antenniasentoon pystyyn, ja kuljeskeli pitkin naapureita sanoen: krr, krrrr, krr, krrrrr-rrrr. Iskää oli vähän jänskättänyt, kuinka sen saa takaisin. Sitten jossain oli haukahtanut koira, jolloin Justiina Arkajalka oli onneksi palannut kotiin. Muuten ois ollutkin Mammalle selittämistä. Mitäs muuta? Kaveripiiriin tulee lähiaikoina paljon uusia pentuja, ainaskin kolme. Mamma lupas mulle, että meille ei kuitenkaan muuta pentua kuin aikaisintaan 2007. Vaan koska noiden naisten sanaan on voinut ennenkään luottaa? Niitten mieli muuttuu kuin tuuliviiri, sanon mä.

2.11.2005

Kyllä on tylsä kertoa, ettei ole kauheasti mitään kertomista. Pienen koiran elämän kuuluisi olla jänskää, aktiivista ja haasteellista. No-ooh... onhan se vähän haasteellista ollut. Mun on meinaan ollut hirveän vaikea yrittää hillitä itseni, kun Tessu-tytöllä on sellaiset haisuajat. Se on niin suloinen! Mammalla taas on ollut jänskää, että saako se nukuttua yöt, kun mä vaan huudan Iskän perään, kun se menee töihin. Iskän mukana meinaan lähtee ne kaikki Tessun tuoksutkin. Mamma sitten yrittää kestää, kun mä huokailen yöt ihan lemmensairaana. Ai niin, ollaanhan me oltu aktiivisiakin - ainakin mä naminsyönnissä. Oon vaan vedellyt verilettuja ja herkkueväitä Mamman taskusta, enkä oo saanut kupista ruokaa varmaan viikkoon. Mutta ei se haittaa, linjat ei oo päässyt ainakaan kaventumaan, pikemmin päinvastoin. Alan kuulemma muistuttaa tikkujalkojen varassa kulkevaa piknik-paistia.

25.10.2005

Ystävät hyvät, jos teitä ei ole vastaehdollistettu mihinkään, niin suosittelen nöyrimmästi, jotta pyydätte sitä isäntäväeltänne. Vastaehdollistaminen nimittäin näyttää tarkoittavan sitä, että taivaasta sataa sekä nappuloita, nakkeja että jauhelihapihvejä. Mitä hankalampaa asiaa käsitellään, sitä enempi hemuja sataa. Koirista ja ihmisistä saa vaan jonkun verran namppaa, mutta jänöjussista saakin sitten tosi paljon. Pupu oli mulle vähän niinkun sellanen lottovoitto. Maha ainakin tuli täyteen!

23.10.2005

Tänään oon joutunu ihan töihin. Mamma oli sitä mieltä, että lumisateeseen ja korkeaan heinikkoon oli kadonnut hirvi. Mähän sitä sitten jouduin tietty etsimään. Arvatkaas, oliko kivaa pompottaa metrisessä kuivassa heinikossa? No oli tietenkin! Tein aika määrätietoisesti hommia, mutta ei siitä elikosta löytyny kun jalka. Hirviparka oli varmaan katkassu jalkansa tai jotain. Toivottavasti joku muu löysi sen lopun eläimen.

20.10.2005

Terve vaan! Tässä on pitänyt muka niin kiirettä, ettei olla edes kuulumisia ehditty kirjoitella. Ei ole oikeasti ollut mikään kiire, mutta mitään ihmeitä ei vaan ole tapahtunut. Aukustin kanssa ollaan painittu, Justusta olen vähän jahtaillut - ja tietty lämmitellyt takkatulen edessä. LeVeKin kentältä ollaan nyt pidetty vähän taukoa. Ollaan vaan keskitytty tohon hihnan kanssa kulkemiseen. On toi Mamma pirun sitkee sissi, kun se vieläkin jaksaa kokeilla, josko mä lakkaisin vetämästä. Kyllähän mä kotona meen kohtuullisen nätisti, mutta kolmen vuoden kokemuksella osaan hirmu hienosti vetää vieraissa paikoissa. Niissä on niin paljon ihania haisuja! Mamma tajus vasta eilen, että se on tumpelo. Mä oisin voinut kertoa sen jo parikin vuotta sitten. Harjoiteltiin meinaan nopeata palkkaamista - ja Mammasta näkee, että se on Hämeestä kotoisin. Hyvä ettei se seonnu taskuihinsa, kun yritti kaivaa mulle namia taskusta. Ei voi olla vaikeeta käyttää hihnaa kahdella kädellä, seurata mun jumalaista olemusta, kävellä tarvittaessa kyykistyen ja kaivaa namia taskusta ja seurata, ettei kävele mitään päin. Vai voiko muka olla?

09.10.2005

Heissun veissun! Tää viikonloppu onkin ollut taas tavallista tohinaa. Meillä on käyny kylässä ainakin Sannu ja Hanna - ei ku Hannu ja Sanna - ja Pekka ainakin kaks kertaa, Jote, Mummi ja Vaari, Vaari yksistään, Jote toisen kerran, Hennu ja Hannu uudestaan ja Ina ja Gimli. Voi olla, että jotain muitakin kerkes käymään, mutta en nyt muista varmaks. Sen lisäks Iskä on valanut lattiaa ja tehnyt sähköhommia ja kasannut puita ja lämmittänyt takkaa. Mamma vaan pyrki järjestämään mulle ohjelmaa. Eilen mulla oli meinaan klatiaattoripäivä. Sain vastaani sekä imurin että mopin. Oli kulkaas kova urakka saada ne molemmat eliminoitua. Mamma sanoi, että lattia tulee samalla kiillotettua, kun mäyräkoiraa vetää pitkin lattiaa. Hymistelikin vielä, vaikka mä tein ihan akenttihommia. Perskuta. Voin taas kertoo teille salaisuuksia. Lähipiiriin on tulossa taas pari uutta pomotettavaa, vaikka en oo ees sitä viimesintä nähny, elikkä Joonasta. Korostan, ettei kukaan niistä oo muuttamassa meille. Mä voisin kyllä ottaa mäyräkoirakaverin, mutta Mamma ei suostu. Se ei ymmärrä, kuinka kivoja mäyräkoiraleikit on!

07.10.2005

Hitsi vieköön - Jäätiin eilen Piipunan kanssa kiinni kaveeraamiseta. Voi kökkö. Luultiin, että Iskä nukkui, mutta eipäs nukkunutkaan. Se näki omin silmin, kuinka Justiina tuli mun luo, nuoli mun naamaa, ja mä annoin sen olla ihan rauhassa. Justiina ei lähtenyt kirmaamaan karkuun eikä mitään. Oltiin siis kun kaverit konsanaan. Sitten Iskä meni vielä rolliin sen Mammalle. Meidän maine kiusankappaleina on mennyttä!

05.10.2005

Ton mun Mamman täytyy olla vähän tyhmä. Jo luulis naisimmeisen tuohon ikään oppineen, että jos ei osaa kuvata, niin sitten ei osaa kuvata. Nytkin se juoksi takaisin tarhaan, vaikka just istui kaks tuntia kissatarhassa, ei siistinyt kissoja ennen kuvausta ja otti 328 kuvaa. Niistä tarkkoja oli ehkä kaks. Ja molemmissa Aukustilla oli silmässä kamala rähmäkokkare. Justiinastahan nyt ei saa siistiä millään, kun kaikki mikroskooppisetkin pölyhituset näkyy sen turkissa. Kuvista päätellen meillä on vaan tärähtäneitä kissoja. Yksi kuva taitaa sittenkin kertoa enemmän kuin tuhat sanaa... Eilen oli taas reenipäivä. Oikeestaan mentiin kokeilemaan vaan tunnaria, joka meni tosi hienosti, vaikka itse sanonkin. Otettiin me sitten vähän jotain muutakin räpellystä siinä: seisomista ja maahanmenoa ja vähän merkkiä. Mamma lupas kyllä käydä reeneissä tästä eteenpäin tosi ahkerasti, koska Nellin äiti Henna toi meille muovisäkillisen sutturavahveroita. Oli ihana pussittaa niitä Mamman kanssa. Tällä kertaa en syönyt niitä, niinkun pikkupoikana tein. Ehkä mä rupeen ens vuonna kanttarellikoiraksi, tai sutturavahveron metsästäjäksi. Perusteethan mulla on jo hanskassa, löydän tosi pieniäkin sieniä nurtsilta. Mamma ei vaan oo tykänny, kun tuppaan syömään kaikki kanttarelliset.

03.10.2005

Tänään oli tosi kurja iltalenkki. Jouduin säpsähtelemään koko lenkin, ja tarkistelemaan, ettei takaa tule ketään. Mamma on miettinyt päänsä puhki, mistä mokoma käytös voi johtua. Viime talvena olin samanlainen, kun valjaat hiersi niin perskutisti kainaloista. Nyt ei ollut edes valjaita, enkä kiskonut remmissä, että olisin satuttanut itseni. Selkä ei vaivaa, sohvalle hyppääminen onnistuu oikein oivasti. Kropasta ei löydy yhtäkään arkaa kohtaa. Päässä taitaa olla joku kolmen vuoden mörköily tai jotain. Tai sitten naapurin kaameat kersat on kiusanneet Mamman tietämättä. Namia kului kyllä ihan kiitettävästi, eli masuunkaan ei satu ainakaan kamalasti. Ei auta muu kuin seurailla tilannetta. Jotain hyvääkin Mamma iltalenkistä löysi. Bongattiin Kamu ja Donna kotimatkalla. Osasin kulkea niidenkin aikana tosi nätisti hihnassa. En reuhtonut tai temponut oikeestaan ollenkaan. Ne on kumminkin ekat koirat, joiden kanssa ollaan kuljettu edes pieni matka tän vetämättömyyspäätöksen jälkeen. Mamma oli aika ylpee.

02.10.2005

Ihan ekaks mun täytyy kertoa, että oon onnistunut onnellistuttamaan Mamman reeneissä oikein kunnolla. Otettiin pitkästä aikaa tunnarinoutoa. Silja oli ennen meitä halunnut sinne riviin varmaan sata kapulaa, ja me jatkettiin sitten samalla linjalla. Kävin vuoron perään haistelemassa kaikki kapulat, ja toin sitten Mammalle sen Mamman hajuisen - siis ihan kuin mestari konsanaan. Mamma luuli, että vahingossa käytin nenääni, ja olihan sen testattava se uusiks. Mähän tein sen tietty ihan samalla lailla oikein. Mamma oli ihan äimän käkenä. Merkkiä alettiin ottamaan uusiksi ikäänkuin kosketuskeppinä. Se oli kivaa, kun sai niin helpolla maksaherkkua! Meillä oli eilen hoidossa sellainen koiranpentu, jonka nimi on Ulla. Mä jouduin vähän huomauttamaan sille, että mun päälle ei tartte hyppiä. Onneksi se oppi sen heti. Tosta viereisestä kuvasta ei voi ehkä ihan päätellä, mitä se esittää. Oltiin Ultsin kans niin nopeita, ettei Mamma saanut meistä yhtään tarkkaa kuvaa! Se ei sinänsä ole ihme, koska Mamma on aika hidas. Nyt mulle konkretisoitui sekin, mitä suurta haittaa on tällaisista lyhyistä jaloista: Näiden kanssa ei ylety pöydälle! Ulla kertoi, että meidän pöydillä lojuu ihan ihmisten unohtamia juttuja, niinkun esmes ylimääräistä ruokaa - ja mä en yletä! Täytyy lähtee jonnekin jalkojen venytys -hoitoon välittömästi. Auttaiskohan Kosti mua tässä hommassa?

29.9.2005

Tere taas! Täällä on taas ollut tohinaa ja toisaalta tekemisen puutetta. Mamma ja Iskä on rakennelleet meille takkaa, jotta sen edessä on talven tullen kiva köllitellä lämmittelemässä. Se vaan tarkottaa sitä, että kaikkien muiden harrasteiden ohella mä oon vähän paitsiossa... Onneks ollaan harjoiteltu kaikenlaista temppuilua, niin Mamman ei tuu aika pitkäks. Nyt saan namia esmes sormien näyttämisestä. Mä kyllä varsin hyvin voisin nukkua sohvan nurkassa - jos meillä sellainen olisi. Aukusti-perhana kävi meinaten lirittämässä nestemäiset mielenosoitukset tuonne Mamman upouudelle sohvalle... Mamma sanoikin, ettei sillä oo ikinä ollut niin kalliita kisurukkasia. Onneks se ei tainnu olla ihan tosissaan. Eikä Aukusti riittäis kuin yhteen rukkaseen - tai sit sellaiseen puuhkaan. Mä jouduin oikeestaan sijaiskärsijäksi tässä jutussa, ja se ei ole reilua. Multa nimittäin lähti sitten karvat taas kerran. Onneks Mamma unohti repiä ne jaloista ja hännästä, ja teki muutenkin vähän huithapelityötä. Sen ei kuulemma oo väliä, kun mun ei tartte enää näytellä. Paitsi Iso-Arskaks mä voisin ryhtyä. Reeneihinkään ei olla viikkoon keretty, kun Mamma on vaan kyläillyt niin kovasti. Toissapäivänä se oli katsomassa Joonasta, jota mä en ole vieläkään nähnyt. Aina se vaan Mamman vaatteissa tuoksuu. Yhtenä päivänä meinattiin mennä lenkille Ulla-rhontin kanssa, mutta mä en sitten päässytkään. Höh. Meidän vetämättömyysreeni on kuulemma edistynyt niin hyvin, ettei Mamma suostunut pilaamaan sitä mun vouhkaamisella. Sanoi, että kävin muka niin kierroksilla, että Mamman pinna olis vaan turhaan palanut. Ja Mammakin kun on sellainen toooosi pitkäpinnainen!

18.9.2005

Gimli kävi tänään piiiitkästä aikaa kylässä. Otettiin ekaks pienet lämmittelyjuoksut tossa mun takapihalla. Kun mä olin avannu ääneni Gimlin kammotukseksi, päästiin sisälle painimaan. Mamma osti uuden soffan ihan sitä varten, että myyräkoirien on siinä hyvä temuta! Se on niin levee, ettei kumpikaan meistä pojista edes pudonnut painin tiimellyksessä. Aukusti makas koko Gimlin vierailun Mamman sukkalaatikossa, ja Justiina vilahti oven auetessa liesituulettimeen. Mä ehdin kyllä nähdä sen hännän, kun se kampesi ylös hormia. Mamma oli taas eilen humputtelemassa koko päivän, ihan kukon laulusta iltaan asti. Se vaan haisi grillimakkaralle ja vieraille koirille, kun se tuli kotiin. Ainaskin 15 erilaista koiraa mä siitä haistoin. Toivo alkaa pikkuhiljaa hiipua, en varmaan ikinä enää pääse sen mukaan. Se oli ollut jossain pentutapaamisessa, vaikka ei noi kuvan koirat niin pieniltä pennuilta mun silmään kyllä näytä... Oolrait. Mun pitää mennä tekeen Mammalle vähän luopumisharjoituksia. Se tarkoittaa siis sitä, että Mamma osaa luovuttaa makkaran suoraan mun suuhun - ja niin nopeasti kuin mahdollista. Niin mä sen ainakin ymmärtäisin.

11.9.2005

Tänään olen yrittänyt huokua oikein äijäenerkiaa ympärilleni. Osallistuinhan eilen äijien saunailtaan, ja tänään tulin miähen ikään. Täytin meinaten kolme tänään. Kakkua en saanut, mutta Äitien tekemää Kultakinkkua sitten senkin edestä. Onneks Mamma oli eilen koko päivän liesussa, niin ne Saunailtamiehet syötti mulle rinssinakkeja ja lihapulleja. En tainnu muistaa Mammaa ollenkaan, mutta eihän tommosissa saunailloissa naisia kaivata, ei edes SankariMammoja. Mamma oli ollut kattelemassa kovasti jotain peikkoja ja mörköjä ja kelkkamiähiä, ja se oli kuunnellu kanssa jotain räminöitä ja ammuskelua ja vaikka mitä. Mamma ei ollu pelästyny, vaikka osa siellä olleista koirista olikin säikähtyny. Mutta mun Mamma onkin rohkee. Se oli kuulemma käyny kattomassa mun mahdollisen pikkuveikan rotua. Mun mielestä mulla ei kyllä oo mitään pikkuveikkaa, ellei se sitten asu jossain pihavarastossa, jota meillä ei ees oo. Mamma kyllä sanoi, ettei sen vanhemmatkaan oo välttämättä vielä syntyneet. Mä en oikeen käsitä, mutta eihän Äijien tarttekaan? Ais niin. Uusia kuvia on turha odottaa vähään aikaan. Mamma sai uuden kameran, eikä se osaa käyttää sitä. Kihi kihi. Ja koska se on nais ja se on insinööri, se ei voi myöntää sitä - eikä myöskään lukea käyttöohjeita. Ootellaan pari vuotta, niin sitten rupee tuleen kuvia.

8.9.2005

Tervepä taas pitkästä aikaa! Oon ollut ihan tylsistynyt, kun väki on vaan töissä, en oo jaksanu ees kuulumisia kirjuutella. Kaiken kukkuraks yritän muistaa olla loukkis, koska Mamma vaan aina haisee sille Joonakselle, enkä mä ole vieläkään nähnyt sitä. Ihan epäreilua. Onneks pääsin kuitenkin auttamaan Mammaa tänään kukkasipulien istuttamisessa. En kaivanu yhtäkään niistä ylös! Seisoin vaan aina siinä kohdassa, mistä Mamma ois halunnu kaivaa. Mulle meinas käydä tänään reeneissä vähän köpösti. Mullon varmaan varhaisdementtia tai joku sellanen, kun unohdin, mikä on mun noutokapula. Noloa! Yritin käydä härkkimässä sen aiemmin liiveihin uineen snagun kapulaa - ja se perskutarallaa puolustikin omaansa! Pitihän mun matsomiähenä siihen vastata. Onneks Mamma pelasti mut, kun se toinen ihminen ei tehny mitään. Mamma on mun Sankari, vaikka saikin haukut niskaansa. Toivottavasti Mamma ei pelästyny ja lakkaa käyttämästä mua reeneissä, mähän muuten tylsistyn vallan!

31.8.2005

Hupskeikkaa! Niin se kesä sitten sujahti. Mulla alkoi siis loma noista kaikista koulutusrumbista, kun Mamma meni töihin. Kyllä me iltasella puuhataan kaikenlaista, mutta päivällä saan levätä. Ei tarvi lähtee ees mettään rämpimään, kun taas tuli kirje, että turha lähteä hirven perään jäljestämään. No, mennään me sunnuntaina ainakin Gimlin maskotiksi niiden ekaan tokokisaan. Mä en viitti viedä Mammaa sinne kehään, kun se ei haltsaa noita paikallamakuuta ja kaukokäskyjä ollenkaan. Taijan viiä sen jollekin kurssille, kun semmosia kuulemma järjestetään. Mamma kun on jo melko hyvin oppinut ton hihnassa vetämättä kulkemisenkin, vähän se vaan tarvii siihen reeniä. Ais niin. Nyt mä voin paljastaa sen mun uuden kaverin, mistä aikaisemmin vihjailin. Mä en oo ite sitä vielä nähny, mutta Mamman vaatteista haistelin sen hyviä haisuja. Sen nimi on siis Joonas, se on muuttanut tietennii Ruubenin kotio ja se on portugeesi. Mamma sanoo, että se on hirveän reipas ja rohkea pentu. Ja kulkee häntä pystyssä niinkun portugeesin kuuluukin.

20.8.2005

Nonni! Nyt on tän vuoden näytelmät vihdoin näytelty. Näyttelin kuulemma erinomaisen hienosti, mutta mikään komistus en tainnu olla. Jaa - tiesi se Tarkka Setä kuitenkin että olin poika. Päivän väri oli muutenkin sininen, koska setä luuli hirmu montaa tyttöäkin pojaksi. Onneksi pari rinsessaakin löytyi. Mä rakastuin taas. Siellä oli sellainen maailman toiseksi ihanin - Nellihän on tietty kaikkein ihanin ja rakkain - pitkäkarvainen Minni-tyttö. Sen takia olisin tullut vaikka mökistä pois, vaikken muuten ois niin välittänytkään. Sitten sain tuliaisiksi sellaisen samanlaisen matka- ja reenivesipullon kuin Nellillä on. Ny me mennään kuitenkin Mamman kanssa syömään ja ottaan päikkärit oikein peiton alle. Iltasella lähdetään sellaiselle vetämättömyyslenkille, eli Mamma yrittää juosta mun perässä niin, että hihna ei kiristy. Sillainhan se menee, vai?

19.8.2005

Mie en jassa enää! Tällä viikolla on ollut joka päivä kauhean paljon aktiviteetteja. Koska mä saan pitää lomaa? Lauantaina oli näyttely, sunnuntaina kosketuskeppi- ja shapingpäivä, maanantaina peti-käskyn opettelu ja kosketuskeppi, tiistaina Pirkkalan keikka ja tokoreenit ja kaikki edellispäivän jutut, keskiviikkona Tommyn kanssa treffit, kaikki edellisien päivien jutut ja lisäksi hihnakäytöksen opettelu alusta, torstaina kaikkien edellispäivien jutut ja lisäksi käynti vinttikoiraradalla. Tänään ollaan vaan harjoiteltu vetämättä kulkemista ja petiin-käskyä. Mamma alkaa jo oppia pikkuhiljaa! Onneks se kuitenkin menee ens viikolla töihin, niin mä saan edes päivällä levätä! Vielä pitäis jaksaa näyttely viikonloppuna. Mamma vähän niinkun lupas, että sitten se homma saa jäädä. Ilmeisesti Mamma ei oo tarpeeks nätti, kun sille ei anneta niitä vaaleenpunasia rimpsrempssanauhoja.

15.8.2005

Ohhoijaa. Mamma on saanut taas jonkun ihmeellisen energialatauksen. Meillä joutuu nykyisellään tosissaan paiskimaan hommia ruokansa eteen. Me ollaan kovasti siivottu, harjoiteltu tikussa olevan pallon tönäämistä nenällä ja menty eteisen nurkkaan tyynyn päälle maate... On aika kivaa, kun saa ite miettiä, miten Mamman saa toimimaan silleen kuinka mä haluaisin. Pää kyllä väsyy kamalasti, kun Mammaa ohjastaa tässä hommassa. Aamulla Mamma oli ihan kummallinen. Se raaputteli jotain paperia, jota se sanoi arvaksi, jonka Iskä oli ostanut monta päivää sitten. Yhtäkkiä Mamma alkoi nauraa ja riehua ihan kamalasti. En käsittänyt ollenkaan. Se vaan kiekui, että nyt vois ostaa vaikka kaks vuolukivitakkaa talven iloksi jos haluaa. En mä oikein ymmärtänyt - kai se nyt ykskin riittäis.

13.8.2005

Oltiin piiiitkästä aikaa Mamman kanssa näyttelemässä. Meillä meni tosi hienosti. Mamma on ilmeisesti sopivan narttumainen, koska sille annettiin kaks tyttöjen väristä - punaista - narua. Päivän ainokainen sadekuuro sattui just kehän ajaksi, kun mä olisin mieluummin maannu mökissä. Mamma vaan raahas mut ulos, eikä kysyny multa ollenkaan. Ruubenkin oli siellä, ja Tumba ja Nelli ja Lara ja melkein kaikki tutut kaverit. Lempu vaan puuttui, kun se on kesälomalla jossain hemmotteluhoitolassa. Ruubent vetikin koko potin kotiin, kun se oli joku semmonen Kakkos-Ryppy. Mä en oikein tiedä, mikä se on, koska mä olen ihan suht silee ite. Varmaan se on joku tosi surullinen asia, koska Mamma meinas ruveta vollaamaan niinkun tytöt.

12.8.2005

Meidän Mamman laiskuus alkaa olla justiinsa nyt huipussaan. Se ei jaksa edes ite siivota, voitteko kuvitella. Määräili vaan mua sohvalta, että jokaisen pitää osata siivota omat lelunsa pois. Onneksi se antoi palkkaa jokaisesta lelusta, jonka kävin viskaamassa lelukoppaan. Eka yritin kyllä kantaa sitä koppaa, mennä sen päälle istumaan, sisään makaamaan, tai kaataa sen. Mamma meni pari kertaa halpaan, kun otinkin lelun uudestaan pois sieltä korista, viskasin metrin päähän, ja kävin sitten hakemassa sen uudestaan koppaan. Eihän siitä voinut olla palkkaamatta, eihän? Eilen oli tosi kivat reenit, Nellikin oli tullut takasin! Kyllä mun kerkeskin olla ikävä sitä. Otettiin pikaisesti kaikki perusjutut, lisäks avoimen luoksetuloa ja ruutua. Paikallamakuukin oli ihan siedettävää, kun Mamma jutteli Jarin kanssa, eikä mulkoillut mua. Kauan sillä kestikin tajuta se. Noi ihmiset taitaa olla vähän hitaita?

8.8.2005

Nyt alkaa elämä taas palata mallilleen. Herkkumummo ja Ukko ovat palanneet Nurmeksesta, kun Mummo joutui johkun sellaseen selkäsairaalaan. Ne toivat sen perskuleen Tessun mukanansa. Mä jo ajattelin, että jos ne vaikka olis unohtaneet sen... Onneks kuitenkin päästiin vaihtamaan partoja Ukon kanssa. Sen naamaan on niin ihana hinkata itseään! Tumba kävi eilen pitkästä aikaa kylässä! Juostiin kuin pienet eläimet, katsasteltiin Mamman kukkapenkkejä, leikittiin taisteluleikkejä ja touhuttiin mäyriäisjuttuja. Oli tosi kivaa - ainakin vähän aikaa. Sit mun kunto loppui ihan kokonaan. Siinä vaiheessa pitää ruveta esittään herra Tosikkoa, jottei raaka totuus paljastu. Toinen konsti olis näytellä, että muka sattuu kovasti johonkin. Kuvista löytyy jotakin todistusaineistoa, että oon mä ees vähän jaksanu juosta, vaikka köntys karvakasa olenkin. Tai niin Mamma ainakin eilen sanoi.

4.8.2005

Me käydään edelleen Mamman kanssa pientä kädenvääntöä siitä, kumpi määrää meidän kukkapenkeistä. Mun mielestä se on ehdottomasti mun hommia. On vaan ollut vähän rankkaa toimia työnjohtajana. Yhtenäkään lomapäivänä en oo kerenny ees päikkäreitä vetästä, niin paljo on töitä. Tänään kuulemma vaan siirrellään kukkasia penkistä toiseen, jotta saadaan tilaa lisäkukille. Mä en tajua ton naisen aivoituksia. Kaivais ne rehut sieltä ylös ja iskis kompostiin, niin homma ois sillä selvä - olis paljo lisää tilaa. Mibinientti on käynyt eilen kylässä! Voi tsiisus, että sitä piti taas komentaa. Se ois vaan seurustellut muiden ihmisten kanssa, eikä olis juossut mun kans ollenkaan. Onneks mä sain sille opetettua, kuinka Mamman kukkapenkeissä kuuluu tallustaa. Kaivelua se ei vielä hoksannut. Kyllä oli kivaa, vaikka mun pitkikin välillä muistuttaa, että mä olen edelleenkin Pomo, vaikkei oltu aikoihin nähtykään!

2.8.2005

Minikaivuri on ollut taas töissä! Mamma ja Iskä kaivoivat taas eilen kiviä pihasta, ja mä sain vähän suurennella niiden kaivamia kuoppia. Sain kaivella myös uusissa kukkapenkeissä, kun Mamma levitteli pihaan melke viis kuutiota multaa. Oli tosi lystiä! Karkasin kyllä naapurin Kinin pihaankin, kun sillä oli käynyt hyvän hajuisia tyttöjä kylässä. Pitihän tytöille saada merkkiä, millainen nuori uros naapurista löytyy! Muuten ei ole paljoa mitään tapahtunutkaan. Yritän kyllä vahtia koko ajan kovasti, josko joku yrittäis mun pihaan tai kulkis mun kadulla tai jotain - mutta ei. Olen sitten haukuskellut ihan omaksi ilokseni pitkin päivää. Ääni vaan alkaa olla vähän heikko, koska ruoka ei oikein uppoa. Mamma antaa mulle vaan niitä samoja tylsiä nappuloita, joita olen syönyt jo vuoden. Pitää komentaa Iskä tuomaan töistä maksalaatikkoa tai jotain herkkua! Käytiinhän me illalla reeneissäkin. Vettä tuli taivaan täydeltä, ja Mamma päätti kokeilla, kuinka toimin vesisateessa. Ja toiminhan minä - ainakin jollakin tavalla. Onhan täriseminen toimintaa, onhan? Se oli varmaan Mamman kosto, koska se kävi itse katselemassa yhtä Paavo-koiraa Pirkkalassa, ja kastui litimäräksi.

29.7.2005

Mulla on käynyt eilen tyttövieraita. Ne oli sellaisia ihan ihmistyttöjä, Iskän siskon kaksostytöt. Hitsi, että oli menoa ja meininkiä. Me oltiin kuin vanhat tutut - no niinhän me ollaankin - ja mä yritin nuolla tyttöjen aivoja niiden nenän kautta. Ne vaan kihersi ja kikatti. Onneks Mamma komensi sitä toista, kun se ei meinannu antaa mun nukkua ollenkaan, vaikka olin ihan väsy kaikesta aivotyöstä. Kerettiin käydä niminttäin ihan pikaisesti eilen reeneissä. Paikallamakuu oli taas ihan kamala, mun piti vaan piipittää, kun Mamma jätti mut yksin. Onneks se älys tulla pian takaisin. Oli reeneissä kivaakin. Harjoiteltiin sellaista, että Mamma osaa heittää piippilelun suoraan mun suuhun. Se alkoikin onnistua jo ihan hyvin, Mamma on kehityskelpoinen! Mamma vaan kutsui sitä "avoimen luokan luoksetuloksi", vaikka kotona sitä sanotaan "kopiksi". On se hyvä, että Mammalla on noi reenit, että sen mieli pysyy virkeänä. Tänään se taas sadatteli, kun postiljooni toi kirjeen, jossa kerrottiin, ettei taaskaan päästy verijälkijuttuihin mukaan. Mä en varmaan ikuna pääse kokeilemaan, onko Mamman hermot parantuneet, vai ottaaks se kolmannen hukan ihan lunkisti... Mamma on tänään kertonut, että mulle on tulossa uusi kaveri! Jippii! Se ei siis muuta mun kotiin, onneks. Saan pitää vielä Pomon paikkani. En kuulemma saa vielä paljastaa sen rotua, mutta sen nimi on kuulemma Joonas.

25.7.2005

Kyllä kesä on sittenkin aika tylsää. Oikeesti ei tapahdu mitään. Sikulia ja Nekkua olen pari kertaa tavannut ja käynyt uimassa, mutta siinä mun ohjelma on sitten ollutkin. Ei reenejä, ei metsälenkkejä, ei mitään. Mamma kun väittää, ettei kuumalla oikein jaksa ja viitsi. Pöh sanon minä! Nyt on satanut kohta viikon, niin eiköhän se ilma viilene Mammallekin sopivaksi. Mulla on hirmu ikävä mun juoksukavereita Ruubenia ja Tumbaa, kun en oo kerenny niitäkään näkeen aikohin. Ne ei varmaan ees muista mua enää. Sekin on Mamman syytä - vaikkei oliskaan, niin on silti ;-)

16.7.2005

Perskutaprallaa. Mun arvovaltaa pomona ollaan kyseenalaistamassa. Mun Iskä meni mun valjaiden, mun fleksin ja Aukustin kanssa mun takapihalle. Voitteko kuvitella, että mä en päässyt sinne. Iskä kertoi niin maireasti, kuinka haltioissaan Kusti oli ollut. No niin kai - mun takapihalla. Piti sitten vähän hellämielisesti pöllyttää toi Jellonaksi itseään kutsuva. Muuten tässä ei oo ihmeitä sattunutkaan. Satunnaisesti ollaan käyty reeneissä harjoittelemassa paikallamakuuta. Alkaa se jo sujua, kuten kuvasta näkyy. Ei tota Mammaa kuitenkaan voi ennen ens vuotta viedä tokokisoihin. Pitää keksiä jotain muuta touhua ennen sitä. Lomalla ajattelin mennä esmes Vaarin kanssa saareen, koska Gimli kertoi, että mummulassa ja pappalassa lomailu on kivaa. En vaan oo kysyny vielä Mammalta lupaa.

9.7.2005

Viime näkemän jälkeen ei oo oikeestaan tapahtunut yhtään mitään. Ei oo reenattu, ei olla juostu mettässä (siellon kai eläinten poikasia, nin ei voi) eikä tehty mitään. Paitsi laiskoteltu! Eilen pääsin kyllä Halosten koiralauman kanssa peuhaamaan moneks tunniks, kun Mamma ja Iskä oli siellä saunomassa ja grillaamassa. Meinasin omia Lempuran piippipossun, ja jätkä meinas tulla ottaan sen takas. Sit piti puolin ja toisin huomauttaa, ja sitten possu otettiin kummaltakin pois... Se possu on samanlainen kun mulla reenipalkkana, mutta se on mun kokoinen! Se on magee!

5.7.2005

Mamma oli tänään reeneissä tosi onnellinen - tai ainakin se antoi mulle hirveästi palkkaa. Yleensä palkkaa saa siitä, jos tekee jotain tosi ahkerasti, heiluttaa häntää ja häseltää. Tänään vaan maattiin paikalla, kun oli niin kuuma. Mä en jaksanut edes huokailla, vinkumisesta tai haukkumisesta puhumattakaan. Sitten Mamma vaan lappas mulle nameja suuhun. Taidan kokeilla samaa kikkaa toistekin! Istumisesta ja maahanmenostakin sai palkan ihan sikahelpolla. Mamma puhui jostain oikean tekniikan opettelusta kaukkareita varten. Tarkottikohan se sellaisia kaukaasialaisia koiria? Hyppynoudot ja muutkin meni kuin vettä vaan. Ehkä mä jonain vuonna vien Mamman sinne avoimen luokan tokoihinkin. Se kun oli nyt päättänyt, ettei me jäädä tahkoamaan alokkaaseen.

3.7.2005

Tänään on vaan nautittu kesästä. On ollut toisaalta ihan tylsä päivä. Mamma oli myrkyttänyt jotain rikkiksiä pihasta, enkä mä saanut olla vapaana ennekuin kaikki ruohot oli kuivuneet. Ihan tylsää olla narun päässä omassa pihassa! Toisaalta oli kivaa, kun sai vaan makoilla auringossa. Käytiin me kyllä sitten iltamyöhällä vielä uimassa.

2.7.2005

Meillä on taas ollut kivien pyörittelypäivä. Aamu meni ihan nukkuessa puun katveessa, kun mä en pysty näillä nakkijaloilla siirtään isoja kiviä. Onneksi Kimmo tuli naapuriin mun kakkostyttöystävän kanssa. Mila pääsi meidän pihaan juoksemaan! Tosin me oltiin valvovan silmän alla, kun Mila tuoksui vielä ihan pikkuisen hyvälle. Meinasin käyttää tilaisuutta hyväkseni... Sit me vaan leikittiin, koska meillä oli kaksi esiliinaa.

26.6.2005

Huh huh. Juhannus on sitten juhlittu, ja nyt on aikaa levätä. Me vietettiin oikein perinteinen keskikesän juhla: Juostiin poikien kanssa ympäriinsä, remuttiin, haukuttiin, lutattiin vedessä ja syötiin hyvin. Viinaan ei kyllä koskettu! Naapurit kyllä haukuttiin kunnolla - tai minä ainakin. Kertaakaan en lähtenyt livohkaan, ja yötkin vietin sisällä. Nukuin Mamman kassissa ja sängyssä, mutta älkää kertoko Vaarille, koska se ei tiedä tosta sänkyjutusta. Oli älyttömän kivaa! Bingo-Bangoa yritin kyllä vähän loppuajasta pompottaa, kun se kehveli juoksi niin lujaa, että mulla meni hermot. Sit sovittiin, ettei heitellä veteen keppiä silloin, kun me ollaan yhtä aikaa rannassa. Mä uin varmaan monta kilometriä tän viikonlopun aikana. Ihmiset ei aina edes tajunneet heittää mulle keppiä, niin jouduin sitten vaan ihan ilokseni uiskentelemaan. Aion kyllä mennä Taalintehtaan mökille toistekin. Siellä saa ainakin hyvät löylyt jos ei muuta!

22.6.2005

Kävin sittenkin jo eilen siellä sukelluskurssilla. Oltiin Lempu-Petterin kanssa uimassa - tai siis mä uin ja Leka kahlaili. Mun perimmäinen tavoite on aina tyhjentää vesi kaikesta kelluvasta, esmes kepeistä, lumpeista, puista ja sellaisista. Joku vitsiniekka oli asentanut heinät kasvamaan pohjaan niin tiukasti, ettei Mammakaan meinannu saada niitä irti, vaikka se sentään pyörittelee niitä kiviäkin. Nappasin yhden pienen heinänkorren suuhuni, ja lähdin viemään sitä rantaan. Se piru ei irronnutkaan pohjasta, ja mä jouduin ihan umpisukkeluksiin. Mutta irti en päästänyt!! Uin vaan ympyrää veden alla. Noloa myöntää, mutta Mamma joutui pelastaan mut... Jos mulla vaan ois ollu pitemmät jalat, oisin ylttänyt itekin pohjaan. Ne heinät oli muutenkin niin tiheesti kasvaneita, ettei niistä meinannut päästä läpi uimalla olleskaan. Pöh. Pitää etsiä parempi uimapaikka.

21.6.2005

Musta tuntuu, että mä oon ainoo, kelle käy hassuja juttuja. Tai sit muut ei vaan ikinä kerro toilailuistaan. Mamma nauroi eilen katketakseen, kun mun nirpulat eli nappulat eli kuivaraksut oli joutuneet vähän vika paikkaan. Se kuunteli, että kuuluu jotain kummallista röhnötystä ja pulputusta. Minäpoika se pyydystin nirpuloita juomakupista. Olikin meinaan niin iso juomakuppi, että oli tekemistä. Eka yritin vähän kielellä lipoa, mutta onneks heti tajusin, ettei se vesi juomalla lopu. Sitten sukelsin niitten nappuloiden perään! Juhannuksena onneks pääsee muuten mökille sukeltelemaan - oikein mereen. Pekko ja Toto ja Bingo on siellä kans. Selonteko seuraa sitten joskus Jussin jälkeen, kun olen tokeentunut. Ais niin. Pääsin muuten sunnuntaina juoksentelemaan tuon naapurin Kinin kanssa. Paitsi ettei Kini juossut, mulkoili vaan mua. Se on kyllä niin vanha, ettei se varmaan jaksa. Sitten mä olen ollut remontinkorjaajan apumiehenä! Tai ainakin maalarimestarina. Mamma maalaili tota meidän veskiä harmaalla maalilla, ja mä istahdin sitten opastamaan sitä. Hitsi vieköön, nojasin seinään ihan koko pitkän selkäni mitalta. Ja taas mentiin pesulle...

18.6.2005

Voi perskutarallaa! Mä olen kuullut, kuinka isot pojat ovat puhuneet nalkkiin jäämisestä. Nyt mä omakohtaisesti tiedän mitä se tarkoittaa. Koko juttu kulki seuraavasti: Oltiin Mamman kanssa äsken pihalla siirtelemässä kiviä, mikä ei sinänsä ole mitenkään yllättävää. Mamma taitaa tosiaan tykätä siitä puuhasta... Naapurissa oli sitten kylässä Mila, ihana pieni bichontyttö. Se tuoksui aivan taivaallisen ihanalle. Mä yritin oikein kovasti liehitellä sitä, heitin takapuolta, lipaisin sen suupieltä, haistelin korvia. Jos se meni metriä kauemmas aidasta, aloin huutaa. Naapurissahan asuu Kini, vanhapoika, jolla oli paremmat tsänssit iskeä neiti. Päätin päästä väen vängälle samalle puolelle aitaa Milan kanssa. Silloin mä jäin nalkkiin! Mun pää ja etujalat oli Milan puolella, ja takaosa omalla puolella aitaa. Enkä päässyt siitä mihinkään: en eteen- enkä taaksepäin. Aita jouduttiin leikkaamaan auki, että mut saatiin pois. Se on siis se "nalkki". Nyt mua vaan itkettää ja huudattaa koko ajan, kun Mamma-törkimys sulki mut sisälle. Naapurusto kuulemma häiriintyy, kun mä huudan suoraa huutoa. Täytyy kai miehen tehdä aikeensa selviksi?!

15.6.2005

Taas ollaan Mamman kanssa käyty sellaisissa tottelemattomuuskisoissa. En oikein jaksanut totella, mutta en olla tottelemattakaan. Tulos oli vissiin ihan kohtuullinen, koska sain palkaksi purkillisen lihahyytelöä! Se on sellaista herkkua, mitä mun Mamma ei oikeasti tarjoa ikuna. Mä vähäsen häkellyin siellä paikallamakuussa, kun mun vierestä lähti koira emäntänsä perään. Piti siinä sitten vähän tiirata, että josko sitä ois itekin voinu mennä. Tyydyin sitten vain vähän vinkaisemaan. Sekin piti lopettaa alkuunsa, kun se lähtenyt koira haukkui. Olin ihan äimän käkenä, koska reeneissä kukaan ei koskaan hauku. Toinen paha rasti oli luoksetulossa. Mamma oli just lähteny mun luota, kun naapurikehässä huudettiin "MAAHAN!". Vähän aikaa vilkuilin, että oliko se tarkoitettu mulle. Mun reenikaveri Nelli oli kanssa siellä kisoissa. Nelli käänsi kelkkansa täysin edellisiin kisoihin verrattuna, ja veti hienon suorituksen - 186p! Hyvä meidän tiimi! Palkintopallilla nimittäin seisoi alokasluokasta kolme LeVeKiläistä, joilla oli pisteitä 185-187! Mamma oli siellä kentällä niin reipas, että taidan viedä sen nyt saunaan. Tän mun tekemän tuloksen kunniaksi Mammalla on neljä päivää vapaata - vautsi!

13.6.2005

Nyt alkaa helpottaa tää pienen koiran elämän tylsyys. Mamma on saanut jotain räävittyä kasaan näiden sivujen kanssa, ja nyt se taas ehtii touhuta mun kans. Tai ainaskin periaatteessa ehtii. Käytännössä se on vaan töissä, ja Iskäkin on vaan töissä, ja mä vaan oon kotona. Käytiin Leka-Petterin kanssa tänään kävelyttämässä mammoja tuolla kaupungilla. Viime torstain reeneissä järjestetty kaupunkikävely oli niin järkytys, ettei hyvä tosi. Mamma ei antanut merkkailla, vetää, nuuskia vastaantulijoita, tai tehdä edes ikkunaostoksia. Nyt me yritettiin parhaamme mukaan haukkua, vinkua, riekkua, vetää ja häsätä, mutta noi mammat oli silti meitä sitkeempiä. Meidän oli ihan pakko antaa periks, vaikka kuin yritettiin tsempata. Mamma on jo valmiiks antanu periks meidän seuraavien tokokisojen kanssa. Pitäisköhän mun yllättää se, ja toimia kuin palveluskoira konsanaan. Oon nimittäin pitäny sitä vähän jännityksessä. Paikallamakuun teen joka ainoassa paikassa, paitsi toko-kentällä... Tänäänkin kaupungilla sellaisen ihan pikkuisen. Noi mammat on ihan hyvä pitää vähän varpaisillaan!

9.6.2005

Viime aikoina on ollut tosi tylsää. Mamma on vaan väkertänyt ja väkertänyt näitä uusia sivuja. Senkin ajan olisi voinut touhuta jotain kivaa mun kanssa! Onneksi nää on nyt suunnilleen valmiina, joten päästään taas puuhaamaan ja harrastamaan!

2.6.2005

Se on kesä nyt! Meillä sen tietää siitä, kun Mamma alkaa pyörittelemään järkyn suuria kiviä, ja huutaa mua alta pois. Pieni mäyräkoira kuulemma litistyy sellaisten alle. Mutta ei se haittaa, nimittäin mulla on omia luolia kotona. Kun noita kiviä kaivettiin pihasta pois, niin sinne jäi hirmuisia onkaloita. Niitä on aika kiva tutkia! Mä päätin yllättää Mamman toissapäivänä tokoreneissä. Ollaan joskus vuosi sitten testattu pari kertaa ruutuun menoa. Siinä siis pitää mennä neljän tötterön väliin, ja käydä maate kun Mamma vinkkaa. On siinä muitakin juttuja, mut toi on se vaikein. Mä yleensä nään, kun Mamma vie namin lautaselle sinne tolppien keskelle. Sitten mä juoksen haistelemassa ne tolpat - nehän vois oikeesti olla vaikka neljä "merkkiä" joiden päällä on namit - ja saatan ehkä pysähtyä syömään sen lautasherkun. Tiistaina Mamma ei laittanut lautasta, ei namia, ei mitään. Se vaan sanoi että "Ruutuun!". Ja mähän menin. Ekat tolpat kyllä haistelin. Sitten kävin maate, ja Mamma juoksutti mulle hirveen määrän namia sinne köllötyspaikalle. Aika helpolla saa herkkuja! Järjestääköhän joku sellaisia Näin ymmärrät Mammaasi paremmin -kursseja? Mä haluaisin kovasti osallistua sellaiselle. Viimeks metsälenkillä pyörin jaloissa ihan riesaksi asti, ja Mamma oli tosi onnellinen. Päätin sit eilen tiputtaa sen vähän maan pinnalle. Mentiin eri metsään, ja mä löysin aivan ihania haisuja sieltä. Kävin vähän ajamassa pupuakin. Tein töitä ahkerasti reilun tunnin - oli hyvä tehdä, kun Mamma ilmoitti väliaikatietoja aina liikkeistään. Sitten se lähtikin metästä pois ja huuteli mennessään, että heippa ja jotain #&*¤& rakista. Eihän siinä mitään, mutta sitten yhtäkkiä kuulin, että ne halvatut käynnisti auton, ja meinas lähtee ilman mua! Tuli meinaan kiire töppösiin! Ja taas Mamma oli niin onnellinen, kun mä menin. Onko siis hyvä, että mä oon koko ajan sen jaloissa, vai se, että oon pitkään pois ja tuun uudestaan? Kertokaa mulle, kokeneemmat mammanomistajat!

21.5.2005

Tällä välillä ei oo tapahtunut mitään ihmeitä. Tokoreeneissä on käyty pari kertaa. Torstain reenit meni ihan putkeen. Mamma tajus, kuinka sen pitää pitää jalkoja, että mä sievästi istun sivulle. Sit vähän harjuuteltiin paikallamakuuta, enkä tainnu huutaa ollenkaan. Mä paikkaan sit seuraavalla kerralla, lupaan! Idioottirinkiä harjoiteltiin tosi lyhyilllä poistumisilla. Metalliesinettäkin toi Mamma laittaa mut kanniskelemaan. Kylmä alumiini on muuten aika inhottava suussa - kokeilis itte! Liikkeestä seisomiseen Mamma kehitti hyvän pikkuisen vartalo-ohjauksen. Se oli tosi onnellinen, kun lähettiin kotiin reenaamasta. Pienestä se tulee iloiseksi. Kerran oon käynyt Mamman kanssa kahestaan metässä. Pääsin pupun ajon makuun... Pitkäkorva lähti ihan just mun nenän edestä, ja juoksi ainaskin neljä kilsaa. Mulla oli vähän pitkä matka juosta takaisin. Mamman perskana vielä ajoi mut pois, kun löysin sen sitten ajan päästä. Jotain se kiekui, ettei tarvi tulla ollenkaan, jos en kerta tullut silloin kun käskettiin. Seuraavalla kerralla metsässä ollessa en sitten viitsinytkään lähteä kymmentä metriä kauemmas, pyöriskelin vaan Lempun kans jaloissa. Löydettiin me tosin sellainen aivan ihana kauneudenhoito-oja. Lempun jalat uppos rutakkoon ihan kokonaan ja vesi ylettyi sitä selkään. Leka juoksi niin että rapa roiskui, ja sitten se istui syömässä keppiä siellä lutakossa. Mun jalat ei ylttäneet pohjaan, joten mä uin siellä mudassa hakemassa Mammalle kaikki siellä lilluvat heinät ja kepit ja puut. En antanut Lempulle yhtään. Mammat oli tosi onnellisia!

21.5.2005

Tänään on ollut huisin jännä päivä! Olen touhunnut niin, etten jaksais muuta kuin nukkua. Aamulla ensin tehtiin Mamman kanssa lenkillelähtö pitkän kaavan mukaan. Se pirskatti palasi aina takaisin sisälle, kun aloin huutaa, että mentäisiin nopeampaa. Mamma oli muutenkin niin hidas... Ainakin viis kertaa lähdettiin siis lenkille. Viidennellä kerralla en jaksanut enää edes komentaa Mammaa. Mamma oli sitten käynyt vähän taimitarhalla. Mulla oli hirvee homma, kun yritin olla sille apuna niiden kukkien istuttamisessa. Hienoja kuoppia ainakin olisin kaivanut, jos olisin saanut! Onneksi Iskä kuitenkin antoi mun kaivaa apuna, kun se itse kaivoi ulkovalojen kaapeleita maahan. Tai mä siis kaivoin maata, ja Iskä kampesi valtavia kivenlohkareita sieltä kuopista. Ne oli sen verta isoja murikoita, että mä en saanut niitä liikahtamaankaan. Ihan myöhään illalla päästiin sitten vielä Lekan kanssa metsään. Me mentiinkin ihan vieraaseen paikkaan. Kyllä mä sielläkin uskalsin lähteä omille teilleni. Silloin kun olin lähellä, pyrin sulkemaan korvani täysin. Me jouduttiin tekemään jotain ihme poseerauksia siellä. Huh huh. Onneksi päästiin myös uuteen, pitkään kuraojaan lutaamaan. Lempu varsinkin osasi arvostaa sitä. Mä pääsin Lekan avustuksella vähän pelottelemaan ihmisiäkin siellä metsässä. Pari pikkuista poikaa tuli yhtäkkiä vastaan siellä keskellä metsään. Mä niille vähän haukuskelin matkan päästä, Lempu seisoskeli vieressä vaikuttavan näköisenä. Onneksi Mamma tuli pian apuun - eikä ne pojatkaan pelästyneet. Metsäretken kuvia seuraa sitten joskus, kun ollaan eka vähän saunottu ja levätty - eli ens viikolla!

15.5.2005

Onnea Lempu-Petteri! Leka kävi eilen hakemassa Tallinnasta Voittaja-05 -tittelin, Eestin sertin ja ekan ulkomaan CACIBin. Hyvä Lempura! Me käytiin tänään Mamman kans ekaa kertaa sellaisissa tottelemattomuuskisoissa. Mammaa jännitti niin, että se meinasi ihan oksentaa. Ihan turhaan jännitti - mä osasin kyllä oikein hienosti olla tottelematta! Paikallamakuun jälkeen Mamma oli niin surkeena - no ei kuitenkaan aikuisten oikeesti - että päätinkin tehdä kaikki loput liikkeet tosi hienosti. Mä en oikein nyt tiedä, että kannattiks se. En tainnu kumminkaan tehdä oikein, kun nameja ei herunut yhtään. Ihme touhua. Siellä kentällä oli ihan hirveesti vieraiden koirien haisuja. Oli aika kova urakka ehtiä haistella ne kaikki, kun piti jotain touhuillakin siellä välillä. Nyt Mamma kuulemma uskaltaa mennä uudestaankin, ei se kuulemma ollu niin hirmuisen kamalaa kuitenkaan. Mä meen nyt hyvin ansaituille päikkäreille!

14.5.2005

Heissulivei vaan kaikille! Mulla on ollut huisin jänskä eilinen päivä - siis sen jälkeen kun sain eka olla koko päivän yksin. Kun Mamma tuli töistä, alkoi meille lapata taas sellaisia äijiä. Ne hiipi hiljaa kellariin, ja sieltä suoraan takapihalle. Iskä oli siellä grillailemassa niille jotakin. Niitä äijiä tuli ainakin viis. Yhdelle mä eka vähän haukahdin, kun se oli niin iso kaveri. Seuraavaksi hyppäsin sen syliin. Ja mun mielestä Iskän paras työkaveri, Laran iskä, tuli kanssa. Meinasin sukissani seota. Mun Mamma oli liikuttavan onnellinen, kun en vahtinut. Yhtä onnellinen se oli torstain tokoreeneissä, kun loikkasin Erkin syliin. Meidän oli kuulemma tarkoitus harjoitella viereiden miesten kohtaamista, kun mä kuulemma arastelen??! Mähän siis pomotan niitä, enkä suinkaan arastele. Niin, siitä Lara-neitosesta. Se oli tietty eilen mukana kanssa. Lara on siis se cirneco-neiti, joka asuu Morris-irliksen ja Bono-briardin kanssa. Lara oli innoissaan meikäläisen perässä, niinkuin noi kaikki neidot yleensä on. Mä olin ihan kylmän viilee, ja esitin vaikeesti tavoiteltavaa. Käytiin eka pieni kaupunkilenkki, kun Lara asuu ihan maalla. Käytiin sitten kyllä vähän metsässäkin. Sen jälkeen juoksenneltiin meidän pihalla - tai Lara juoksi, ja mä nuuskuttelin missä se oli juossut. Nyt kun päästiin kirjoittelun makuun, niin päivitellääs vähän noita harrastusjuttujakin. Eli jos aloitetaan mein päälajista eli tokosta. Toisissa jutuissa ollaan otettu paljon takapakkia, mutta jotain uuttakin ollaan opittu. Mun pitäis oikeestaan pitää meidän reeneistäkin vähän kirjaa, mutta en taida viitsiä... Ens viikolla ollaan kuitenkin päätetty aloittaa paikalla makuun harjoittelu ihan nollapisteestä uudelleen. Tällä hetkellä tiedän, mitä Mamma haluais mun tekevän, mutta mä en halua tehdä sitä! Pysyn kyllä paikallani, mutta huudan ja vaihdan asentoa. Kuka ei huutais, jos Mamma ois niin kaukana?! Mamman iloksi olen kuitenkin hoksannut, mitä seuraamisen yhteydessä sanottu "seiso" merkitsee. Silloin saa jäädä paikalle oottamaan, että Mamma tuo naudanmahapalleroita suuhun. Tai sitten se heittää sellaisen, jotta sitä voi kopata. Tänä aamuna käytiin ajamassa yksi pikkuinen harjoitusjälki. Mamma oli käynyt sen eilenillalla sinne metsään pykäämässä. Jos saan ite sanoa, niin se meni tosi mallikkaasti. Kerran Mamma joutui pysähtymään, kun haeskelin niitä veritippoja vähän turhan kaukaa. Ei se kumminkaan sanonut mitään, ootti vaan. Toisella kertaa Mamma ei ite muistanut, mihin oli jäljen vetänyt. Se ei ollut merkannut kulmaa tarpeeksi hyvin. Onneksi mä huomasin sen, kun olin eka mennyt pari metriä kulmasta ohi. Eipähän eksynyt Mamma metään, kun mä pidin siitä huolen!

9.5.2005

Päivittelenpä tähän ihan pikaisesti, mitä ollaan Mamman kans touhuttu sitten viime kerran. Nyt olen vaan niin väsy, että toivon etten nukahda tähän näppikselle. Oon meinaan just ollut pitkällä metsälenkillä. Kävin tsekkaas parit jäljet sillein pidemmän kaavan mukaan - Mamma ei oikein osannu arvostaa. Kumma juttu. Se varmaan luulee, ettei metsäkoira pärjää yksin metsässä. Sit kun päästiin lenkiltä kotiin, niin meille tulikin heti Wilbuvuoren sakki pikavisiitille. Juostiin Gimlin kanssa vähäsen. Meillä vaan noi leikit ei aina kohtaa, kun Gimliä vähän jänskättää, kun mä leikin niin kovaäänisesti. Eihän pieni koira voi millään leikkiä hiljaa, eihän? Sitten mä en muistanut ollenkaan, että Alexia piti vahtia. Mamma oli ihan häkellyksissään, kun hyppäsin häntä heiluen melkein Alexin syliin. Gimlin kanssa käytiin muuten yhtenä päivänä jäljelläkin. Toimittiin taas tapojemme mukaan, sanoi Mamma. Gimli meni hitaasti ja tasaisen varmasti. Mä taas tein sellaista suurpiirteistä hommaa, loikin vähän siellä ja täällä, mutta kuitenkin koko ajan jäljellä. Musta kuulemma vaan ei näe, että koska pidän hauskaa, ja koska teen ihan oikeasti töitä. Ei kai työn tarvii olla niin vakavaa puurtamista?! Johan sellainen ois tylsää - varsinkin kun palkkana on joku mitäänsanomaton verinen sieni.

4.5.2005

Meillä oli tänään maailman paras metsälenkki! Tänään ripsutteli kunnon kevätsadetta, joka toi kaikki metsän tuoksut tosi hyvin esille. Mä sitten haistelin niitä oikein urakalla - suljin siis korvat enkä kuunnellut Mamman tyhmiä jorinoita. Harvakseltaan kävin hakemassa kyllä Heliltä kuivatun mahapullan, Mammalla kun oli vaan tavallisia nakkeja. Loppumatkassa erehdyin väärälle puolelle jokea, tai siis kaikki muut oli siellä väärällä puolella. Mä sitten reippaana poikana uin sen joen yli! Mamma ja Heli sanoi sitä kyllä lutakoksi, kun me Lempun kanssa siellä riekuttiin. Mä jouduin kerran ihan umpisukkeliin, kun noudin yhtä oksaa eikä se irronnutkaan. Se perhana kasvoi siellä lutakon pohjassa. Kyllä me oltiin kauniita ja hyvän tuoksuisia, kun tultiin sieltä rapakosta pois!

29.4.2005

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE KARVATASSUILLE!! Aamulenkillä tapasin uuden koiran tästä meidän naapurista. Mä en muistanu kysyä sen nimeä, mutta se on jo 14-vuotias tervu-uros. Meistä oli niiiiin tylsää, kun meidän emännät vaan jäi läyryään, vaikkei ne ees tunne toisiaan. Noi ihmiset tekee sitten kummallisia juttuja, etenkin naisihmiset. Se vanha miäs olis vähän tullu haistelemaan mua, mutta mun Mamma ei päästänyt sitä ihan lähelle. Kyllä Mun Mamma vaan on taitava. Kyllä vanha kansa vaan on oikeassa siinä, että urheilija ei tervettä päivää näe. Mä oon nyt tän viikon reenannu maratoonia varten. Oon meinaan käynyt ton Lekan kans mettässä kunnonkohotuslenkeillä. Muuten on ihan hyvä, mutta kaupunkilaispojan herkkä tassunahka ei kestä kymppikilsan metsälenkkejä! Voitteks uskoa, että mun tassunahkat on kulunu puhki? Sellaista se meillä todellisilla rinsseillä on. Eilen käytiin ekan kerran kuukauteen tokoreeneissä. Kyllä se homma vaan niin on, ettei tota Mammaa voi viedä kisoihin ainakaan ennen kesää. Sen pinna ei vielä kestä ollenkaan, jos mä haistelen ympäriinsä. Se puhuu, että mä muka haistattelen sille. En oikein voi ymmärtää, että mitä se tarkoittaa. Hanna-pirskatti vaan oli tällä välillä pidentäny meidän paikallamakuuaikaa. Mä jo ihmettelin, kun musta tuntui, että Mamma ei ikinä tuo mulle namia. Siinä vaiheessa Hanna ihan pokkana huusi, että 2,5min täynnä - ja aika senkun jatku vaan. Mammakin mulle sieltä pärähti, kun yritin ruveta huutaan. Ei auttanu itku markkinoilla. Oli kuitenkin tosi kiva nähdä koirakavereita taas pitkästä aikaa!

25.4.2005

Mä oon ihan puhki ja poikki! Käytiin Lempun ja meidän mammojen kanssa kahden tunnin metsälenkillä. Sain olla koko matkan vapaana, ja kyllä riemua riitti. Ekojen parin kilsan aikana sain Lekan väsytettyä ihan kokonaan. Kyllä se silti yritti reippaana kulkea mun perässä. Välillä meille kävi köpelösti, kun lähdettiinkin eri polkua pitkin kun mitä meidän mammat. Siinä sai laittaa tossua toisen eteen, ettei mammat joutuneet ihan eksyksiin. Mä taidankin nyt mennä saunaan pehmittään lihaksia, ja sitten menen maate. Ai niin, meinas unohtua ihan kokonaan. Näin tänään ekan kerran naapurissa välillä kyläilevän bichonin. Se on Mila ja se on 10kk nuori. Mila oli muuten aika vekkuli pikkuleidi, toivottavasti me päästään peuhaamaan joskus ihan ajan kanssa. Nyt oli vähän onnetonta, kun juostiin kumpikin eri puolilla aitaa...

17.4.2005

Mullapa onkin sellainen kaveri, jonka menestyksen loisteessa mäkin saan paistatella! Hmh. Ruubenista tuli tänään Norjan muotovalio, ja vaan yks sasippi puuttuu jostain inttijutusta. Mä en siis oikein oo varma, et onks se menossa armeijaan vai mitä? Vaikka se on noin nuori vielä - kun mäkään en oo käyny inttiä. Mutta Järvenpäässä mä oon kyllä käynyt, ja se on melkein yhtä jännä asia. Kävin siellä juosta viilettämässä pitkin kynnöspeltoa ja iiiihanaa pitkää soratiesuoraa. Menin niin lujaa, että ralliautotkin olis jääny toisiksi. Kyllä pienillä jaloillakin pääsee meinaan vauhdilla, jos vaan haluaa! Sit mä kävin eilen sellaisella trimmituskurssillakin, mutta se oli ihan tyhmä. Siellä ei saanu tehdä mitään kivaa, en saanu pasteijaa vaikka kuinka ruinasin, ja Mamma vaan repi mun viimesiäkin karvoja irti. Mullei ollu ennestäänkään juuri yhtään kulmakarvoja ja partaa, ja nekin se meinas nykästä pois. Kumma eukko. Onneks Tumba oli siellä mukana, niin päästiin välillä pitään vähän kivaakin. Käytiin hakemassa Vaarin peräkärryllä tänään hirveä lasti puita. Pääsin leikkimään vähän Pekko-pojan kanssa. Naapurin Veeti-ihmislapsikin oli pihalla, enkä viitsinyt edes vahtia pihaa siltä. Onneks osas olla tulematta meille. Tällä kertaa Mamma ei päästänyt mua pinoamaan niitä halkoja, vaikka kuinka itkin ja valitin oven takana. Mamman työ kuulemma sujuu huomattavasti nopeammin ilman mua...

6.4.2005

Tämä poika onkin ollut Herkkumummilla kaksi yötä hoidossa. Mamma ja Iskä oli jossain kylpylässä lilluttelemassa, ja mä sain olla melkein kolme päivää Tessu-tyttösen kanssa. Kyllä meillä sitten riemua piisasikin! Laitettiin ainakin neljä kertaa päivässä Herkkumummin matot aivan rullalle. Oli tosi kivaa. Opetin Tessun olemaan häkissäkin. Hautauduin itse Tessun iiiiisoon häkkiin oman peittoni alle. Silloin neiti hoksasi, ettei häkki ole sama asia kuin supiloukku, jollaiseen se oli pikkupentuna joutunut. Täytyihän mun Mummia sen verran jeesata, kun se niin kiltisti antoi mulle kaikenlaisia herkkuja, joiden antamisen Mamma oli kieltänyt. Nyt on hyvä olla taas kotona omissa kuvioissa. Kisset avat saaneet mellastaa kotona vähän liiankin kanssa - mä lähden nyt pistämään ne kuriin ja Herran nuhteeseen.

4.4.2005

Kyllä kevät on sitten kivaa aikaa! Mamma on ollut nyt tosi paljon vapaalla, ja ollaan touhuttu kaikkea kivaa sen kanssa. Perjantaina meillä kävi hirmuisesti ihmisiä kylässä, ja sain kaikilta herkkuja. Kermavaahto oli muuten aika hyvää, vaikka se jäikin partaan kiinni. Toissapäivänä oltiin metsässä viisi tuntia. Ensin sain juosta vapaana, mutta sitten Mammaa alkoi vähän hirvittää mun pitenevät retket. Eihän ne retket oikeasti pidentyneet, mä vaan kytkin kuulon välillä pois. No, jouduin sitten narun päähän, eli mun perässä roikkui sellainen parimetrinen liina. Se ei haitannut menoa ollenkaan. Sen kanssa pääsi ihmisten syliin lämmittelemään ja syömään nuotiomakkaraa. Oli tosi hauskaa, vaikkakin rankkaa. Illalla jo pyysin, että voitaisko mennä nukkumaan, kun toi isäntäväki ei oikein ymmärtänyt, kuinka väsynyt mä olin. Eilen meillä oli koko päivän yks seropi Tico, jota en ollut ennen nähnyt. Kundi käveli MUN takapihalle ihan muina miehinä. Me sit vähän haisteltiin, merkkailtiin pihaa vuoron perään ja mentiin sit sisälle maate. Saatiinkin maata ihan koko päivä. Isäntäväet katseli kaikki kolme Sormusten herraa yhteen soittoon. Huh huh. Onneks mä sain mammittaa Mamman jaloissa peittoon kääriytyneenä! Mamma edelleenkin ihmetteli, kuinka mä tuun täysin vieraiden urosten kanssa tällä lailla toimeen. Kenellekään meille tulevalle ei tarvii pärrätä - paitsi Gimlille joskus.

26.3.2005

Mulla on ollut tosi kiva viikko, kun Mamma on ollut vapaalla. Ollaan käyty metsälenkeillä, reeneissä, köllitty soffalla ja vaikka mitä. Ainoo kurja oli, kun Mamma keksi antaa mulle ruuan joukossa jotain hemmetin ravintolisää. Sapuska maistuu ihan ällöltä. Kissatkaan ei tykkää, kun Mamma tunki sitä niidenkin kuppiin. Meillon kuulemma kaikilla niin huono karva. Ja pah, sanon minä! Bingo-bango-perro oli mun kans touhuilemassa myöskin. Oli tosi hauskaa. Bingo ei vaan aina oikein tajunnut, kun mä yritin haukkua sitä leikkiin. Se meni vaan Iskältä kysyyn, että mitä mä muka oikein tarkoitan. Me käytiin pitkällä lenkillä tuolla kaupungin ulkoilureiteillä. Sainpas vähän rehvastella, kun ne on mulle ihan tuttuja paikkoja. Käytiin eilen Mamman ja Iskän kanssa sellaisessa luonnetestin tapaisessa, ei kuitenkaan sellaisessa virallisessa koko päivän jutussa. Mä en tiedä, miks me mentiin sinne, kun tuomio oli sellainen kuin mitä me kaikki kolme odotettiinkin: Hyvin täyspäinen (mäykyksikö?), itsevarma, hyvähermoinen, nopeasti palautuva, hyvin laumasidonnainen. Ja se, mitä Mamma on sanonut jo 2,5 vuotta: Mä olen ehdottomasti porukan Pomo!

19.3.2005

Toi meidän Justiina Arkajalka on ihan omituinen kissa! Mä en meinannut äsken uskoa silmiäni. Meillä on eteisessä sellainen iso vaatekaappi, jonka ovet on aika painavat. Justus keekoili vähän aikaa ovien edessä, sujautti tassunsa oven reunan ali, avasi kaapin ja sujahti sinne sisään. Mä en ehtinyt tehdä kerta kaikkiaan mitään. Siellä se sitten köllii koko päivän omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Kun sen uni joskus iltapäivällä loppuu, se työntää ovan auki ja tulee venyttelemään eteisen lattialla. Kumma otus. Tänään on ollut tosi kiva päivä. Iskän velipojat ja Lekan iskä on tulleet meille jo päivällä pitämään poikien peli- ja saunailtaa. Mä olen ollut koko päivän poikien - kun mäkin oon kai poika - kanssa pelaamassa bilistä ja pleikkaa. Äsken sain kuitenkin karkotuksen yläkertaan, ettei pojat tallo mun päälle, kun olen niin touhussa mukana. Mä olen sitä mieltä, että sit kerkee maata, kun meillä ei ole vieraita. Tikkataulumiestä en ole pahemmin haukkunut. Toivottavasti pojat syövät pian uudestaan. Ne kun tuntuu olevan vähän sellaisia rähmäkäpäliä, ja niiltä putoaa lattialle kaikenlaista ruokaa...

13.3.2005

Ruubenista on eilen tullut Suomen muotovalio! Onnea onnea! Asiahan ei ollut mikään yllätys - mulle ainakaan. Homman nimihän oli sellainen, että se vika serti käydään hakemassa mistä huvittaa... Seuraavaksi sitten on edessä Ruotsin ja Norjan kiertueet. Myös Tumba-poju kunnostautui eilen. Kaveri on käynyt mätsäreissä, ja onkin osannut käyttäytyä tosi hienosti, ja on pärjännytkin ihan kivasti. Juha Lehtinen tykkäsi eilen sen verran, että Tumba aloitti näytelmäuransa heti olemalla ROP-pentu. Hyvä Tumppi! Nyt täytyy oikein yrittää keskittyä, että saisin tään päiväkirjani ajan tasalle. Mamma ei saanut räpsittyä helmikuulle yhtä ainoaa kuvaa, mutta kokeillaan maaliskuulle paremmalla onnella. Tumballe pitäisi myös saada Paras Kaveri -sivu aikaiseksi, koska me ollaan niin hyviä kavereita!

10.3.2005

Tänään olen ollut reipas ja ahkera kaveri. Ollaan meinaan tehty puuhommia Iskän ja Mamman kanssa. Iskä toi kotiin hirveän suuren lastillisen saunapuita, Mamma heitteli ne sisälle ja sitten pinottiin niitä porukalla puuliiteriin. Oli kyllä kova homma! Mun piti koko ajan olla äärimmäisen tarkkana, ettei se kaikkein paras klapi vain mene ohi silmien. Teroittelin hampaitani suurimpaan osaan puista. Maistelu piti tietysti suorittaa Mamman jalkaterien päällä maaten. Se kuulemma vaikeutti Mamman hommia jonkin verran. Nyt teukkuan hetken aikaa Jellonakissan kanssa, ja sitten suunnittelen tokoreeneihin lähtöä. Iltasauna tuntuu meinaan paljon paremmalta, kun on ensin uurastanut vähäsen ja syönyt mahansa täyteen.

8.3.2005

Mun Mamma on ihan tyhmä. Mä en aio enää olla kiltti poika, koska se oli mulle kurja. Mamma oli käynyt Tumban kans myyriäisten näyttelykoulutuksessa - eikä se ottanut mua mukaan. Kertoi sitten vasta jälkeen päin, missä oli ollut. Tosi ikävä ihminen. Onneksi se toi kuitenkin Tumban leikkimään mun kanssa koulutuksen jälkeen. Tölliäisen kanssa vedettiin ympäri huushollia oikein kunnolla. Ei tuntunut missään, ettei oltu nähty varmaan kuukauteen. Oli niin kivaa, että unohdin jopa olla Mammalle myrtsinä.

7.3.2005

Mitähän kaikkea viime kerran jälkeen onkan tapahtunut... On tuo muisti sen verran huono, ettei aina voi oikein muistaa. Ainakin Mibinient - eli siis Ruuben - on ollut meillä yökylässä. Oli tosi kivaa. Mamma kävi sen yhtenä päivänä hakemassa, ja me saatiin leikkiä ihan koko päivä. Iltapäivällä maltettiin jo vähän rauhoittuakin. Tessusta on tullut Nainen! Mä jo ounastelinkin sitä vähän tuossa kuukausi sitten, mutta kukaan muu kuin Mamma ei uskonut minua. Toissapäivänä se jätti jälkeensä ihanan tytön tuoksuisen hajuvanan, kun se juoksi huushollia ympäri. Mäkään en sitten viitsinyt huomautella sille tassulla läiskimisestä. Aattelin, että ois paremmat saumat, jos käyttäydyn nätisti! Toissapäivänä oltiin Gimlillä leikkimässä ennen reenejä. Se perskutarallaa on vieläkin mua niin paljon nopeampi, etten meinaa saada sitä kiinni millään. Sitten mun pitää jonkin verran huutaa sille, että odottelis mua kaiken reiluuden nimissä. Sain sieltä myös sellaiset makeet huomioliivit, joihin on oikein kirjailtu mun nimi. Mamman pitäis vaan tehdä niihin pieniä fiksailuja, että ne pysyy mun päällä. Ai niin, en muistanut ollenkaan komentaa Gimlin iskää. Toivottavasti mä en nyt kokonaan unohda, että vieraille miehille kuuluu vähän huomautella mun olemassaolostani! Sitten oltiin sunnuntaina myös siellä reeneissä. Oli kivaa pitkästä aikaa. Taas Mamma päätti, että siellä pitäisi käydä vähintää kerran viikossa, että siitä olis jotain hyötyä. Nyt mun aika kuluu vaan Mamman komentamiseen, kun oon niin innoissani. Josko tässä kevään tullen... Muuten on turha ikinä mitään kisoja kuvitellakaan, jos toi valmentaja/huoltaja/Mamma vaan loikoilee soffalla. Taidankin mennä sohvalle sen kanssa...

26.2.2005

Lara - eli siis se neiti Croft - on nyt sitten virallisesti Bonon ja Morriksen "pikkusisko". Mä en ole päässyt vielä Laraa morjenstamaan, mutta Mamma on kertonut siitä, ja olen saanut haistella sen tuoksuja Mamman vaatteista. Jossain vaiheessa meidän täytyy kyllä järjestää treffit, koska nuorella salskealla miehellä ei voi koskaan olla liikaa tyttökavereita. Mamma on Iskän tietämättä antanut mulle parina aamuna vähän erivapauksia! Olen päässyt hetkeksi sänkyyn köllimään, siis oikein peiton alle. Mamman kanssa sovittiin, että mä olen ihan hipi-hiljaa, niin Iskä ei huomaa mitään. Tekeydyn niin pieneksi, kuin mitä koira vain voi. Sitten liimaudun kiinni Mamman kylkeen, ja litistäydyn piiiitkäksi ja kapeaksi, ettei mua huomata. On meinaan aika luksusta, kun en ole saanut koskaan kölliä ihmisten sängyssä, sohvalla vaan.

4.2.2005

Ei meillä taida vaihtuakaan tuo sivujen osoite. Toinen järkevä palvelun tarjoaja ei tarjoa palveluitaan meidän kadulle. Pöh. Yritetään tulla toimeen tällä nettiyhteydellä siis. Mä odotan jo ihan kamalasti kesää ja kärpäsiä. Mamma on luvannut, että kesällä vaan ollaan ja laiskotellaan ja käydään metsässä ja uimassa. Talvilomallakin vaan laiskotellaan. Mamma on vaan tehnyt töissä remonttia, enkä mä ole päässyt edes piällysmieheksi. On siellä homma luistanut nippa nappa ilman muakin kuulemma. Eilen oltiin toooosi pitkästä aikaa tokoreeneissä. Kyllä se olikin mukavaa! Mä en ois millään malttanut odottaa, että Mamma ehtii kaivaa palkat taskusta. Kerkesin sitten tehdä liikkeet jo sataan kertaan sillä välillä - ja koko ajan komentaen tietty. Mamma lupasi yrittää, että päästäis vähintään kerran viikossa reeneihin, ettei sitten tarvis vouhkata koko aikaa. Olis vaan ite vouhkaamatta! Kavereitten saldo Turusta oli ihan kiitettävä: sertejä, sasippeja, vara-sasippeja, roppeja, muotovalioita... Onnea vielä jokaiselle! Mä tuun sitten joskus palkintosapuskoille. Onneks mä en ollut pilaamassa siellä muiden mainetta. Oisin voinut rääkyä niille kehän laidalta jotain nasevaa missi/mister-mittelöistä. Ei vaan, mähän osaan melkein aina käyttäytyä. Mulle on tulossa uusi kaveri viikon päästä! Mamman työkaverille muuttaa Morris-irliksen ja Bono-briardin lisäksi pienen pieni Lara-cirneco! Sen oikea nimi on muistaakseni Iosono Ifigeneia, mutta mä aion kutsua sitä Neiti Croftiksi. Pitääkin yrittää päästä sinne heti tekemään itseään tykö. Tyttökavereita ei ole koskaan liikaa!

16.1.2005

Nyt mun päiväkirjan päivitykset ei oikein pelitä! Toi meidän laajakaistan ylläpitäjä ei saa oikein pidettyä meidän nettiä toiminnassa, eli kirjoittelen tänne joskus ja taas ens jouluna. Nettiyhteys on menossa vaihtoon tässä piakkoin. Yritän teille päivitellä sitten uuden kotisivujen osoitteen jollakin konstilla. Yrittäkää kestää. Käytiin Mamman kanssa justiinsa tekemässä lumityöt. Se on sitten kivaa puuhaa. Sitten peuhailtiin vähän lumihangessa, ja otettiin talvikuvia. Nyt pidän tässä pienen lepohetken (Mamma saa kirjoitella tuolla mun sanelun mukaan) ennen tottisreenejä. Elämä on aika mukavaa. Paitsi eilen ei ollut. Mulla oli hirveä työ pitää kaikki vieraat miehet kurissa ja järjestyksessä. Toi meidän bilishuone oli täynnä äijiä, joita piti vähän vahtia. En mä kyllä kauheen kauaa jaksanut, koska ne syötti mulle kovasti makkaraa. Ne vaan sai sen tikkataulussa asuvan pikkumiehen karjumaan, joten mun piti sitä tikkataulua taas vähän haukkua. Voin kertoa niille, ketkä eivät ole meillä käyneet, että Iskällä on sellainen elektroninen darts-taulu. Aina kun on seuraavan heittäjän vuoro, se taulun sisällä asuva engelsmanni sanoo "Next player". Sitä pitää aina vähän komentaa. Olen ilmeisesti onnistunut hyvin pelottelussa, koska se ei uskalla näyttää edes naamaansa. Oolrait. Reeneistä voin kertoa sen, että meillä koirilla oli kivaa. Emännistä en sitten ihan tarkkaan ottaen tiedä... Mun Mamma meinas vetää herneen nenään, kun aina kympin arvoiset liikkeestä maahan menot oli vähän sitä sun tätä. Onneksi ruutuun lähettäminen, maahanmeno ja siitä seuraamaan lähteminen sujuivat mallikkaasti. Gimlillä ja ihanalla Hillalla oli ihan omat koreografiansa ja tuntisuunnitelmansa. Ne juoksi piiiiitkin ja poikin kenttää kaksistaan, ja saivat myös emännät houkuteltua leikkiin. Emäntien suusta kuului kylläkin vain "Gimli pr&#&Hilla&&##TÄNNE!!"

9.1.2005

Ookkei. Taas on oltu Mamman kanssa hirmu ahkeria koko päivä. Ekana aamulla Mamma istui kolme tuntia tietokoneella ja tilaili 300 valokuvaa. Epäilenpä, että niistä ainakin 250 oli mun kuvia. Mä yritin olla sen sylissä, mutta en jaksanut kuin pari tuntia. Sitten me käytiin Vaarin luona muuraamassa. Me oltiin Pekon kanssa oikein oivia pikkuapulaisia. Vaari oli varmasti onnellinen. Mummulta sain kurkkua palkaksi hyvästä työstä. Sitten olikin jo reenien vuoro. Meillä oli tosi rankat ja haastavat reenit. Tällaisen lyhytjalkaisen koiran piti nimittäin kahlata kainaloita myöten jääkylmässä vedessä! Voin muuten vinkata, ettei ollut ihan helppo ja mukava juttu. Mamma oli kuitenkin armelias, eikä käskenyt maate tai istumaan kuin ihan kuivissa kohdissa. Noudossa vaan vähän pelleilin Mamman kanssa, kun sen piti näyttää Rikulle kuinka hienosti se menee. Kihi kihi. Olin vähän ilkeä, ja varastin lähdössä. Se tarkoittaa sitä, että lähdin ennen aikojani ilman käskyä. Tein mä sen sitten ihan kunnollakin, ettei Mamman tarvinnut hävetä. Reenien jälkeen ruvettiin vielä niin sanotusti puuhommiin. Vedeltiin hirsiä varmaan pari tuntia. Mamma kerta väitti, että se oli reenien jälkeen niin jäässä, että piti lämmitellä peiton alla. Mä kyllä kuulin, että se oikeasti hengitti sellaista unihengitystä. Taisi vaan pössöttää mua. Mä en päässyt peiton alle kun vaan vikaks puoleksi tuntia. Plääh. Kumpihan meistä kahlasi siellä vedessä syvemmällä? Iltasella mä pääsin vielä mukaan lumitöihin. Niitä on sitten kiva tehdä, kun saa hypätä hankeen ihan umpisukkeluksiin. Lumipuuhien jälkeen pääsi onneksi saunaan lämmittelemään, ja nyt mennään maate. Hyvää yötä!

7.1.2005 Tämä vuosi alkaa niin ikävästi, ettei ole tosikaan. Mamma on aivan murtunut, kun sen ystävän tanskandogin sydän väsyi. Mamma oli ihan surkea, kun se tuli toissapäivänä Romppu-pomppua katsomasta. Nyt se tuossa itkustaa, kun Pompun emännältä tuli alla oleva viesti. Mä en oikein osaa tehdä muuta, kuin istua kainalossa ja lipaista välillä Mammaa leuasta tai kädestä. Hyvää matkaa Romeo. Romppu rakas, hauva paras lähti luokse enkelten. Ei sydän jaksa enää kantaa hauvaa huomiseen. Jäi suuri suru, kaipaus kova luokse rakkaiden. Vaan tiedämme sun hyvä olla on luona enkelten. Nyt täytyy yrittää jotenkin vähän keventää tätä tunnelmaa. Kaverini Nelli joutuu nyt olemaan sijaiskärsijänä tässä hommassa, koska Nelli on sellainen touhu-iita, että sille aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Sori nyt, kaveri. Nelli on sellainen ihanainen dalmistyttö, jota mä aina silloin tällöin treffailen. Se on yleensä reipas neitokainen, ja se syö emäntänsä iloksi kaikenlaista kamaa käsirasvoista lähtien. Nellipä oli sitten päivänä muutamana järsinyt luuta, ja voitteko kuvitella - jäänyt siihen luuhun kiinni alaleuastaan. Onneksi sen iskä oli pelastanut sen. Sitten parin päivän päästä tyttö oli telonut jalkansa oikein huolella - kolmesta varpaasta oli mennyt jänteet poikki. Onneksi ne oli saatu kursittua kasaan. Nelli on nyt sitten vähän pidemmällä sairaslomalla, eli ei päästä riekkumaan. Mun uudet, hienot valjaat on tosi kauniit. Niissä on vaan vielä pieni pulma. Ne nimittäin hiertää toisen etujalan ihan vereslihalle. Onneksi se täti, joka ne teki, tiesi heti missä on vika, ja lupasi korjata ne pikaisesti. Käytännössä mä siis saan ihka uudet valjaat.

3.1.2005

ONNELLISTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2005! Voi Tsiisus kuinka nopeasti tuo viime vuosi sujahtikaan! Ei sitä pieni koira meinaa ymmärtääkään. Vuoden vaihtuminenkin meni mukavasti Nekun ja Sirun sekä Lempun kanssa kyläillessä. Leka-grossen kanssa meinattiin ruveta juoksemaan ympäri huushollia, joten jouduttiin välillä häkkiin jäähylle. Sinne onneksi sai pekoninameja ajankuluksi. Kukaan meistä ei jaksanut kunnolla meuhkata raketeista, mitä nyt Siru vähän läähätteli. Ihmiset niistä enemmänkin vouhotti. Mitähän sitä sitten lupailisi uuden vuoden kunniaksi... Hmmm. Ehkä mä yritän alkaa lenkkeilyttää Mammaa useammin. Reeneihinkin Mammaa pitäisi motivoida paremmin. Se ei ole nyt oikein ehtinyt innostua harrastamisesta. Justiinaa lupaan ajaa takaa yhtä reippaasti kuin viime vuonnakin. Tumbaakin pitäis ehtiä näkemään aina silloin tällöin, eihän se muuten muista, kuinka karkkarimyyriäisen kuuluu olla. Ruubeniakin pitäisi tapailla ainakin kerran kuussa. Ai niin, ja verijälkeä pitää kokeilla ainakin pari kertaa kesän aikana, kunhan noi lumet tuosta nyt eka sulaa. Kuvia en lupaa otattaa enää Mammalla. Sen mielestä on niin vaivalloista raahata kameraa mukana joka paikassa. Ihme eukko! Eiköhän tossa nyt ollut ihan tarpeeksi yhdelle vuodelle?