Kuulumisia 2004

Kuulumiset on kopioitu suoraan vanhasta sivustosta, joten ne ovat aidot ja alkuperäiset.

25.12.2004

Kyllä me Jellonakissan kanssa sitten reippaasti Iskää autettiinkin sen kisujen kiipeilytelineen kanssa. Mä nypin vähän Jellonakissaa takapuolesta, ja Jellonakissa roikkui kynsin hampain siinä narussa, jota Iskä yritti kieputtaa sen puun ympärille. Uskokaa vaan, se oli Iskästäkin hauskaa!

Mä en nähnyt sitä Joulu-Ukkoa eilen. Ihan kurjaa. Onneksi se oli tiputtanut erilaisia paketteja Mamman kavereiden luokse. Sain parit herkkupaketit meinaan! Tänä vuonna osasin aukoa ne jo ihan itse. Viimevuosi oli vasta sellaista harjoittelua. Mamma vaan kun on aina vähän kurja, niin se keräsi suurimman osan herkuista talteen, ja lupasi antaa niitä mulle myöhemmin. Paree oliskin!

Käytiin eilen päivällä Sirun ja Nekun kanssa pitkällä lenkillä. Sitten pääsinkin jo saunaan lämmittelemään - Mamma oli ollut ajattelevainen. Tiesi, että pienen pojan tulee ulkona kylmä. Sitten me natusteltiin kaikenlaisia herkkuja, ja mentiin koko porukka - paitsi Arkajalka-Justiina - sohvalle pötköttämään moneksi tunniksi. Illalla käytiin sitten Mummilla ja Vaarilla herkuttelemassa vielä vähän lisää. Tänään tulevat vesikoirapojat Toto ja Bingo. Missiona olisi kokeilla, josko neljään poikaan saatais kaadettua Mummin ja Vaarin joulukuusi!!

22.12.2004

Kyllä on mukavaa, kun kohta on joulu! Mamma on kertonut, että silloin saattaa nähdä vaikka sellaisen Joulu-ukon. En ole vielä kysynyt, että saako sille haukkua, tai saako sitä muuten komentaa. Tarvii muistaa kysyä. Mun paras joululahja on kuitenkin se, että Iskä on kotona! Mä olen saanut sellaisen kanadalaisen majavan itselleni tuliaisiksi. Se on aika makee. Bingokin kävi tänään leikkimässä sillä. Bingon kanssa me muuten vaan juoksenneltiin pihalla ja syötiin sisällä rusinoita. Mun mielestä ne oli tosi hyviä - Bingon piti eka vähän natustella niitä sillein vaivihkaa.

Nyt ei oikeastaan kuulu mitään muuta erityistä. Mä lähden nyt auttamaan Iskää, kun se kerii kissojen kiipeilypuuhun uudet narut. Se oli käynyt tänään hakemassa 150€:lla narua... Mulle ois voinut sillä rahalla tuoda vaikka possun korvia, sonnin suteja, sian kärsiä tai ihan vaikka kalkkunaa. Kaikki ois kelvannut, mutta en saanut yhtikäs mitään. Ehkä sitten kahden yön päästä.

11.12.2004

Eilen saimme kuulla surullisia uutisia. Tepon emä - Hilda - on mennyt Taivaan kannelle kirmaamaan. Hyvää matkaa Kukkaislapsi!

5.12.2004

Elämä on ollut nyt niin tasaista ja rauhallista, ettei oikein ole paljoa raportoitavaa. Olen nyt päättänyt lopettaa arkajalka-Justiinan jahtaamisen lähes kokonaan. Välillä pidän sitä vähän varpaisillaan, mutta en muuta. Annan sen rauhassa nukkua lempipaikoissaan. Justiina nimittäin rakastaa nukkua keittiön liesituulettimessa - siis siellä sisällä. Vaihtoehtoisesti se käy meditoimassa keittiön yläkaappien takana. Mulle riittäis, että saisin nukkua yöt sängyssä, niinkuin kissatkin. Mä en haluais edes mitään tuollaista erikoisuuden tavoittelua. Ihme otuksia noi kissat, sanon minä!

Mamma on haukkunut mua pitkin syksyä läskipossuksi. Mun mielestä on tosi epäkohteliasta puuttua toisen painoon millään lailla, mutta en ole viitsinyt Mammaa oikaista. Ei se itsekään ole mikään keijukainen, vaan löllyvä matami. Nyt mun varmaan tarvii uskoa tää paino-ongelmani, koska misterkisojen tuomari tiputti mut maanpinnalle. En muka olekaan koko kulmakunnan upein adonis, vaan läski löllykkä, joka ei jaksa edes liikkua. Taidan hankkia sellaisen personal trainerin, mitä nyt niin kovasti mainostetaan. Justiinan voisin ottaa kirittäjäksi tossa aerobisen puolen kehittämisessä. Hyvää punttitreeniä olenkin jo saanut sillä, kun kiskon häkkiäni ympäri huushollia. Enää puuttuu siis se ruokapuolen kuntoon laittaminen. Mamma kun tarjoilee vaan kovasti noita nopeita hiilareita - protskujen osuus taitaa jäädä liian vähäiseksi... Käyn heti palkkaamassa sen trainerin. Mamma jo eilen osti mulle kuntoilu- ja muita välineitä sieltä näytelmästä. Saan ihan mittatilaustyönä tehdyn nahka-asun. Voisin kuvitella, että näytän siinä tosi hyvältä. Mamma sanoo sitä asua valjaiksi. Sitten sain taas uuden varaston piippileluja. Se vinkukana havaittiin hyväksi, niitä Mamma haki pari. Parasta kaikessa on, että nyt löydettiin mulle niitä vinkukoiria, jotka ovat toimineet treenissä parhaiten. Sitten sain vielä häkkiin uuden karvaviltin. Siellä on nyt niin mukava kölliä! Viime yöksikin halusin mennä häkkiin ehdottomasti. Siellä sitten sain kölliä rauhassa, kun ovi oli auki ja lämmintä karvaa ympärillä. Ai niin, mä siis päätin kehittää tänä ulkoisen olemukseni lisäksi tuota sisäistä älykkyyttäni. Pistin Mamman ostamaan uuden naksuttimen, sellaisen säädettävä-äänisen. Nyt voin laittaa sen koska vaan teettämään mulla juttuja, että saan jotain herkkuja.

Nyt mun pitää mennä treffaamaan mun tyttöjä Sirua ja Nekkua. Niiden "pikkuveli" eli Leka-grosse kävi tänään pokkaamassa Messukeskuksen näyttelystä Juniori-Voittaja 2004 ja Voittaja 2004 -tittelit. Oikein hyvä suoritus tuollaiselta vuotiaalta pojanklopilta!

8.11.2004

Heippa taas pitkästä aikaa! Mun sihteerikkö-Mammani on taas ollut niin kiireinen, ettei kuulumisiani ole ehditty kirjata ylös ikiaikoihin. Tessu-tyttöstä olen kovasti yrittänyt opettaa myyräkoiran tavoille. Se vaan ei tahdo millään oppia! Se vain yrittää pysäyttää mua koko ajan, kun mä juoksuttaisin sitä - ja sit mulla menee herneenpalko nenuun. Viikonloppuna se tuli vihdosta viimein meille leikkimään ja meillä oli oikein hauskaa!

Ehkä se siitä oppii pikkuhiljaa. Mä yritän saada Mamman ottamaan siitä muutamia kuvia näytille! Toko-reeneissäkin ollaan käyty nyt vähän laiskasti. Mammalla kuulemma on koko ajan jotain hääjärjestelyjä tai askartelujuttuja tai kyläilyjuttuja tai... On se mua kerran viikossa ehtinyt käyttää kentällä kumminkin. Nyt alettiin siirtää liikkeitä järjestelmällisesti muuallekin sieltä tutusta ympäristöstä. Uusina liikeinä ollaan joku aika sitten alettu harjoitella tunnistus- ja ohjattua noutoa. Merkille ja ruutuun menoa ollaan jo vähän harjoiteltu myöskin. Se sujuu kohtuullisen hyvin. Kaukokäskyt ovat maahanmenoa lukuunottamatta vielä aivan hakusessa, samoin liikkeestä seisominen on vaiheessa. Paikallamakuukin opetellaan alusta uudelleen. Mä kyllä pysyn nätisti maassa, mutta Mamma ei tykkää, kun kentällä (en siis missään muualla) komennan sitä koko ajan tuomaan mulle palkkaa. Nyt kun kirjasin kaikki ylös, niin tuntuu, etten osaa mitään...! Eli jos saa vähän brassailla, niin luoksetulo, seuraaminen ja liikkeestä maahanmeno ovat täysin kympin liikkeitä. Hyppykin sujuu, mutta loppuseisominen välillä muuttuu istumiseksi. Ja tavallinen nouto on ihan ok. Ja ylempien luokkien seuraamisessa oleva "askel taakse" sujuu kauniisti peruuttaen - en siis käänny ympäri ollenkaan.

Agility meiltä on jäänyt kokonaan sen alkeiskurssin jälkeen. Se on harmi, kun se oli tosi kivaa! Meidän ryhmä Rämä vaan vähän hajosi, kun osa lähti Ruotsiin asumaan ja sellaista. Sitten talveksi siirryttiin Vesilahteen maneesille, ja se on kuulemma Mammalle liian kaukana. No hoh hoh. Ehkä mä sitten ens keväänä pääsen taas uudestaan temppuilemaan. Justiinaa jahtaan edelleenkin aina välillä - en kyllä enää niin usein kuin ennen. Oikeastaan viitsin jahdata sitä vaan silloin, kun se eka keekoilee mulle tai silloin, kun ei oo mitään muuta tekemistä. Yhtenä päivänä Arkajalka -kissa pysähtyi kesken takaa-ajon ja kääntyi tuijottamaan mua. Se oli aika paha. Mun piti ihan pysähtyä, ja lähteä sitten muina miehinä ihan toiseen suuntaan. Se ei oo koskaan ennen tehnyt tollaista.

Jellonakissan kanssa me kisaillaan ihan niinkuin ennenkin. Se on ottanut tavakseen tulla mua vastaan ulko-ovelle, kun tulen aamupisulta. Siinä se vartoilee kynnysmatolla, ja sitten otetaan pienet aamuspurtit. Joskus me kyllä kirmaillaan pitkin päivääkin, kuinka nyt sattuu kumpaakin huvittamaan. Mä oon vaan vähän kade, kun Jellonakissa saa nukkua Mamman tyynyllä, Arkajalka sen peiton alla - ja mä en pääse edes sänkyyn. Olen vakaasti päättänyt toteuttaa operaation nimeltä Teppo Täkin Alle, kun Iskä lähtee Kanadaan töihin. Mä olen varmasti vakiinnuttanut asemani siihen mennessä, kun se tulee takaisin!

19.10.2004

Mulla on ollut nyt niin kiirettä, etten ole ehtinyt edes kuulumisia kertoilla. Tumban kanssa ollaan leikitty kauheasti. Kakara alkaa oppi myyräkoiran elkeitä! Lisäksi oon peuhannut aikuisen myyräkoiran - eli Gimlin - kanssa oikein kunnolla. Että meillä oli taas pitkästä aikaa mukavaa. Yleensähän me nähdään vaan reeneissä, ja siellä mä en ehdi leikkiä kenenkään kanssa, kun pitää touhuta Mamman kanssa. Bingo-vesikoiran kans päästiin uusimaan tuttavuutta viime sunnuntaina. Me ei kyllä keritty peuhata, kun meidän molempien piti ruinata Mummilta herkkuja.

Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa jäljelle. Mamma päätti kokeilla, josko vaikka olisin hieman rauhoittunut tuolta keväältä. En ollut! Mun mielestä edellenkin on kaikkein kivointa loikkia mättäältä toiselle ja haistella hiiren jälkiä. Mä en käsitä, miksei Mamma arvosta sitä. Se sanoo mulle "Etsi jälki" ja kun mä etsin, niin se ei kelpaa. Ihme eukko! Kyllä mä välillä malliksi näytin, että mä kyllä osaisin, jos vaan viitsisin. Mut kun en viitsi...

Iskän vanhemmille - Herkkumummille ja Ukolle - on muuttanut pienen pieni tyttökoira! Pääsin heti eilen katsomaan sitä, kun se tuli Nurmeksen mökiltä kotiin. Se heräsi ihan kesken unien, ja sitä vähän hirvitti, kun kävin esittäytymässä sille. Sen nimi on Tessu, ja se on harmaa norjanhirvikoira. Ja se on ihan vauva vielä. Saas nähdä, kuinka se sopeutuu. Hämeessä kun ei jolkottele noita susihukkia pihapiirissä niinkuin siellä sen ekassa kodissa.

2.10.2004

Toi meidän Mamma on ruvennut kuskaan meille ihan ihme sesukoita. Ruubenin äidin kanssa kävi tänään taas uus portugalinvesikoira. Sen nimi on Geisha ja se on Ruubenin täti. Se oli Ruubenin kotona hoidossa, kun Ruuben itse kävi Oulussa pokkaamassa seitsemännen sertinsä ja ekan cacibinsa. Ruu oli muuten ROP. Ai niin, siis se Geisha. Se olikin kumma vesikoira. Se mulle vähän huomautti, kun yritin tehdä lähempää tuttavuutta. Kolmen-neljän tunnin piirittämisen jälkeen se sitten vihdoin lähti leikkimään. Multa meinas silmät pudota päästä, kun se osasi sittenkin juosta! Ihme tyttö, mutta aika viehättävä kumminkin. Se saa tulla meille toistekin!

24.9.2004

Nyt toi Tumppi alkaa jo käyttäytyä niinkuin myyräkoiran kuuluu. Se osaa jo juosta ja painia ja loikkia säkkituoliin. Se osaa myös piipittää hirmuisesti, jos joku juttu ei tapahdu välittömästi, kun se haluaa. Niinkuin esmes ei pääse syliin heti, tai jos nami ei putoo suuhun tai jotain muuta tärkeää. Saas nähdä, kuin hyväks palvelijaksi se emännän kouluttaa... Nyt lähden maate, olen ihan väsy kaikesta peuhaamisesta. Kauniita unia.

22.9.2004

Mä olen saanut taas uuden kaverin! Sen nimi on Naksu ja se on karkeakarvainen saksanseisojatyttö. Se kävi meillä äsken ekaa kertaa juoksentelemassa. Vähän mua välillä jänskätti, kun se juoksi mun yli, mutta silti se oli tosi kiva. Iskän pelihuoneessa oli makeeta juoksuttaa sitä bilispöytää ympäri, kun sillä ei ole lupa mennä pöydän alle. Nakkeloinen oli älyttömän kiltisti, kun mun Mamma ja Iskä-Naksu nyppi siltä vähän rehottavia karvoja - se ei sanonut yhtään mitään. Se oli kuulemma vieraskorea. Mä en kyllä ollut - mun piti käydä vähän elvistelemässä, kun mua ei tarvinnut nyppiä. Kihi kihi.

19.9.2004

Käytin vaihteeksi Mammaa vähän Suomen kiertoajelulla, Mamma kun tunnetusti on oikein oiva kartanlukija... Hyvinkään näyttely oli Ridasjärvellä, mutta eihän meitin Mamma osannut ajaa kuin Hyvinkäälle - ihme. Onneksi ehdittiin näyttelypaikalle kahta koiraa ennen meidän vuoroa. Kävin näppärästi pokkaamassa pari pyttyä ja ruusuketta, ja sitten sain mennä valitsemaan itselleni vinkuleluja sen rikkoutuneen piippikoiran tilalle. Ja löytyikin pari tosi hyvää, niissä on vielä parempi ääni kuin siinä koissuliinissa. Mamma lupasi, ettei enää tarvii käydä näytelmissä kuin huvin ja kannatuksen vuoksi silloin tällöin. Ei me aiota ihan kokonaan vetäytyä takavasemmalle, vaikka musta tulikin Suomen varjomuotovalio. Toi "varjo" kuulemma tipahtaa edestä sitten joskus pois, kun jaksetaan lähteä käyttötulosta hakemaan - ja jos satutaan saamaan muukin kuin jo oleva nollatulos!

17.9.2004

Mullapa onkin kaveri, pienen pieni kääpiömyyriäiskoiran vauva. Mä kutsun sitä Tumpiksi, ja se on kahdeksan viikkoa nuori. Se osaa jo hyvin leikkiä mäyräkoiraleikkejä, paitsi vaan vähän pienessä mittakaavassa. Saukkojuoksukin pitää suorittaa olkkarin mattoa ympäri eikä pihalla. Sille ei ole tarvinnut kuin kerran huomauttaa - hyvin nätisti siis - kun se yritti liian lähelle mun Mammaa. Sitten se valtasi sen säkkituolin, missä mä mammitin pienenä poikana. Ja kömpi Mamman päällä lattialla. Ja Iskän sylissä sohvalla. Ja haisteli mun Jellonakissaa. Ja Justiinaa. Mä en ole ollenkaan kade, jos tuo nyt siltä sattui kuulostamaan.

13.9.2004

Kävin sitten viikonloppuna tarkistamassa, että onko Toton ja Bingon aidassa mäykyn mentäviä rakoja - ja olihan siellä. Sain sitten olla narussa pihalla. Käytiin me kyllä pitkällä lenkillä tutustumassa uuteen asuinympäristöön. Pojilla oli tosi makee uus koti. Meillä oli tosi kivaa! Mamma ihmetteli, kuinka kolme täysin vierasta urosta tulee niin hyvin juttuun. Meidän kun ei tarvinnut kämistä mistään. Mäkin sain mennä tuolin alle nukkumaan, kun mua alkoi ketuttaa. Ja yön sain nukkua Mamman ja Iskän kanssa! Se vasta oli luksusta!

Gimli kävi tänään leikkimässä mäyräkoiraleikkejä. Kyllä meillä oli taas hauskaa! Tällä kertaa peuhattiin enemmän sisällä, kun ulkona oli jo niin pimeää. Ulkona purettiin vaan isoin puhti juoksemalla saukkojuoksua. Virallisesti Gimlin väki kävi mun syntymäpäivillä. Mä sain oikein häränmahatötteröitä syötäväksi. Ne on herkkua!

9.9.2004

Eilen pääsin piiiitkästä aikaa agireeneihin. Oli tosi kivaa! Paitsi että mun piippikoiralta katkes pää. Mammaa vähän huolettaa, kun toi Volvolta saatu piippikoira on ollut ainoa, joka mulle on kelvannut palkaksi. Nyt pitää vaan lähteä metsästämään uutta. Muuten tulee tupen rapinat. Niin, niistä reeneistä. Taas kokeilin, kuinka Mammaa voi jallittaa. Se käy helposti. Harjoiteltiin esteen taakse odottamaan jäämistä. Putken kanssahan se ei toimi ollenkaan, putkea juoksisin vaikka päivän edestakaisin ja karkaan sinne kun silmä välttää. Olenhan luolakoira. Meillä oli kolme aitaa, Mamma meni kahden aidan päähän, ja käski hypätä. Sitten se onneton kannusti, että pian pian. Mä sitten päätin, että pääsen paaaljon nopeammin juoksemalla niiden aitojen ali kuin tuulispää. Mamman naaman punotuksesta päätellen niin ei olisi kuulunut tehdä - ainakaan kolmea kertaa peräkkäin!

Tän illan tokoreenitkin meni ihan mallikkaasti. Mitä nyt nousin pari kertaa paikallamakuusta ja loikin hyppyä, kun itse huvitti. Paikallamakuu oli Mamman mielestä kuulemma kaikesta huolimatta hyvä, koska maltoin olla hiljaa ja menin kaukokäskyllä uudelleen maahan. Hyvä minä! Sitten agikoiran elkeet tulee tokokentälläkin esiin... Väellä oli hauskaa, kun hyppäsin vaivatta neljän laudan yli - oikeesti kuuluis olla noin 1,5 lautaa! Mammalle tuli kiire korjata este oikean korkuiseksi. Nouto oli myöskin ihan huippu. Nyt paluuseen pitää saada vaan vauhtia, sillä Mammalle ei riitä, että tulen ripeää ravia. Seisominen alkaa jo pikkuhiljaa sujua, toki namipalkka tarvitaan vielä. Ja Mamman onneksi suostuin toimimaan myös Lampaan kanssa, kun se piippikoira kerran hajosi. Nyt mulla on myös Tutti - joka sivumennen sanoen on ihan typerä - sekä Omena, joka menettelee jollakin tavalla. Katotaan, mitä kivaa palkkaa Mamma mulle vielä keksii noiden vinkujen lisäksi.

4.9.2004

Nyt on Mamman elo ollut taas normaalia - on ollut niin kiirettä, ettei se ole ehtinyt edes kuulumisia kirjoitella, saati sitten ottaa elokuussa musta uusia kuvia.

Tokoreeneissä ollaan käyty, mähän kuskaan Mammaa edelleen sinne LeVeKin kentälle. Mamma rupes viime torstaina uhkailemaan mua reenitauolla, kun mikään ei tuntunut sille kelpaavan, tein mä mitä vain. Päätin sille sitten näyttää, että kyllä tää kaveri osaa. Paitsi sitten kun päästiin kisaan (mölliluokkaan) niin mä en kyllä oikein osannutkaan... Perusasennot hukkuu aina jonnekin kehään kävellessä. Muuten meni ihan jees. Seisominenkin oli ainakin miljuuna kertaa parempi kuin edellisessä möllikisassa. Riku oli vaan aika tiukka tuomari... ;-) Nyt meille annettiin määräys, että mölliluokkaan ei sitten tarvi enää osallistua, vaan mennään avomölleihin tai virallisiin kisoihin. Tais tulla kisatauko, noin niinku Mamman tuntien. Saatiin muuten Gimlikin houkuteltua eiliseen kisaan mukaan! Me mäykyt aiotaan vallata LeVeKin kenttä! Agi-reenit on nyt vähän jäissä, kun meidän ohjaaja lähtee maailmalle kisaamaan. Pidetään Päiville peukkuja Italian kisoja varten!

Leksu-Petterin alias Lekan kanssa ollaan käyty jonkun verran kimppalenkeillä. Niiden molemmat pikkutytöt - Siru ja Nekku - on nyt leikattu. Pienen pojan pää ei mene enää ihan sekaisin ihanista tuoksuista. Mä olen saanut juoksennella niiden pihalla, ja kanniskella Lekan puolen metrin mittaista luuta. Oon muuten aika reteen näköinen sen kanssa. Lempu se vaan yrittää edelleen aina mua vähän töniä, kun ollaan pihalla vapaana. Onneksi se hienosti kunnioittaa mua, kun mä muistutan sitä asemastani!

Ruubenia mun alkaa olla oikein ikävä. Me ei olla nähty sen kanssa ikuisuuksiin, varmaan kuukauteen! Sen äiti muutti toiseen paikkaan, ja muuttotouhuissa on luonnollisestikin mennyt kaikki aika. Mutta mä en oikeasti ala, jollei tää peli ala muuttua. Kohta mulla on yhtä monta kaveria kuin mun Mammallakin - eli yks. Onpa sit kivaa... Ai niin! Toto ja Bingo ovat muuttaneet kanssa. Ne on saaneet oman pihan Lappeenrannasta. Niiden äiti (Mamman käly) ja iskä (mun Eno) ovat ostaneet sieltä rivitalon pätkän, ja eka homma oli aidata pojille piha. Mä yritän päästä katsomaan sitä ens viikonloppuna. Onkohan aita mäyriäisenpitävä?

Mä otin tänään aamusta Mamman ja Iskän ihan säälistä mukaan, kun lähdin metsästä etsimään hirvikärpäsiä! Sain juoksennella kolmisen tuntia Satun ja Taten uudella metsätontilla ihan vapaana. Mamma ei mua heti päästänyt irti, vasta sitten kun sen pitkä pinna paloi fleksin sotkeuduttua kaikenlaisiin heinänkorsiin. Tontilla oli kaikenlaisia ihania hiiren, oravan, hirven ja peuran jälkiä. Kerran unohduin niitä haistelemaan liian pitkäksi aikaa - ehkä 10 minuutiksi - ja väelle tuli heti hätä, että olen muka pudonnut johonkin kivenkoloon. Ne eivät tainneet muistaa, että olen sekä luola- että agilitykoira! Kahvitauolla mäkin sain vähän juustoa ja kinkkua, kun piknikillä kerran oltiin. Ennen kotiinlähtöä pääsin vielä mulaamaan järvessä. Mamma heitteli mulle keppiä, ja pari kertaa loikkasin niin, että menin ihan umpisukkeliin. Se vasta oli mukavaa! Kyllä pienen koiran elämä on kivaa. Nyt olen niin väsynyt, että taidan käpertyä sohvan nurkkaan Mamman kainaloon ottamaan päiväunet.

14.8.2004

Tänne Hämeen perukoille ei kuulu nykyisin mitään kummempaa. Mammaa olen kuljettanut erinäisissä reeneissä, ja loppuajat olen vahdiskellut pihaa ja jahdannut Justiina -kissaa. Agi-reeneissä ollaan tähän mennessä tutustuttu aitaan, puomiin, putkeen, pussiin, renkaaseen, a-esteeseen, keppeihin ja keinuun. Kepit tuottaa Mamman koordinaatiokyvylle vaikeuksia. Toisin päin ohjaaminen sujuu kyllä, mutta toinen puoli on ihan onnetonta räpellystä! Mamman mielestä mulle tuottaa hankaluuksia aita ja rengas. Minä kun menen sieltä, missä aita on matalin - en suinkaan sieltä, mistä Mamma haluaisi mun menevän. Kaikki, missä saa mennä lujaa, on mun suosikkiesteitä. Paras taitaa kuitenkin olla puomi - sen saa juosta ihan sikalujaa!

Tokossa ollaan edistytty sen verran, että meille on ruvettu ehdottelemaan kisauraa ihan tosissaan. Mamma on kuitenkin sen verran lälläri, että varmaan odotellaan vähintään ensi kesään asti. Mamman mielestä mun pitäis osata erikoisvoittajaluokan liikkeet, ennenkuin voidaan osallistua edes alokasluokkaan! Ensi viikolla siirrytään sitten kisaavien tokoreeneihin. Mammalle paras kiitos tehdystä työstä on kuitenkin se, että mua tituleerattiin tiistaina Tähtioppilaaksi!

9.8.2004

Me ollaan oltu Mamman kanssa kesälomareissussa! Viime viikon torstaina suunnattiin kohti Kuopiota näyttelyturneelle. Meidän poppoon mökissä asusteli kuusi ihmistä ja viisi erirotuista koiraa. Porukka nautti saunasta, uinnista, yhdessäolosta ja kovasta helteestä. Mäkin kävin noutamassa järvestä Mammalle ulpukanlehtiä. Vahtikoiran tehtäviäkin sain hoidella, kun naapurimökin humalainen isäntä poikkesi kutsumatta yökylään. Mun piti vähän suojella Mammaa. Mammaa vähän jänskätti, kuinka sen session jälkeen suhtaudun sunnuntain miestuomariin, mutta enhän mä moisesta välittänyt mitään. En viitsi enää ottaa stressiä tuollaisista jutuista, vaan unohdan ne samoin tein.

Minkäänlaista menestystä ei meille tältä matkalta herunut, vaikka käytiin kahdessa näytelmässä. Lauantaina kokeilin, mitä Mamma sanoo, kun käyn pokkaamassa itselleni poikien värisen nauhan. Mamman naama ei venähtänyt ollenkaan! Omppu-siskoni oli VSP, ja neiti oli vasta toisessa näyttelyssään. Ruuben oli kehässä kolmena päivänä, ja paras saavutus oli ROP. Aika sälli, kun päihitti Roosa-mummunsa.

Mut valittiin viikonloppuna Tajmadoran leirin maskotiksi. Olin nimittäin ainoa "vääränrotuinen" koira teltassa, ja siitä tämä kunnia. Mammaa nauratti, kun kasvattajaluokkia kuulutettiin isoihin kehiin - ja mä lähdin tomerasti portugeesien matkaan! Mun mielestä maskotin pitää ottaa hommansa vakavasti ja kulkea porukan mukana onnea tuottamassa. Mamma varmaan luuli, että mä kuvittelen olevani vesikoira itsekin.

1.8.2004

Mamma on päättänyt nyt hankkia meille uuden harrastuksen keinolla millä hyvänsä. Eilen aloitettiin kanttarellien haeskelu. Siinä ei ole mitään pulmaa, mähän haen nuppineulan pään kokoisen kanttarellin ihan ongelmitta vaikka mistä heinikosta. Pulma on se, että heti kun yritän ruveta syömään sitä, niin Mamma alkaa kiljua. Mitäs sienillä sitten tehdään, jos niitä ei saa syödä? Täytyy vähän sulatella tätä juttua. Mamma vaan haluis, että istun paikallani ja haukahdan kerran hienosti ja rauhallisesti. Unen näki!

Tänään käytiin sitten ekoissa agilityharkoissa. Mä en sellaista juttua tuntenutkaan ennestään - eikä kyllä Mammakaan. Oli siinä vähän ihmettelemistä alkuun, kun tutulla TOKO-kentällä ei tokoiltukaan. Kokeiltiin ihan paria estettä näin tutustumismielessä. Puomi meni kuulemma kuin vanhalta tekijältä, vauhtia piisas ja kontaktit (kuinka hienolta se kuulostaakaan) oli kohdallaan. Aitojen kans tuli vähän pulmaa, kun mä menin tietty sieltä, mistä aita oli matalin - enkä sieltä mistä ois pitänyt. Myös renkaassa loikkasin jonnekin sinne päin, mutta se oli ihan Mamman huonosta ohjauksesta kiinni. Niinkuin kepitkin - akka sähelsi niin maan perusteellisesti, eikä tiennyt missä ois käsiään pitänyt. Ehdotinkin sille, että voi seuraavan kerran harjoitella ilman mua. Putkea muuten kokeiltiin kanssa, siinä ei ollut mitään ihmeellista. Tultiin kyllä kaiken kaikkiaan siihen tulokseen, että mä kyllä osaisin kaikki nuo esteet, kun Mamma ei vaan tunaroisi!

21.7.2004

Meillä on ollut niin kiire lomailla, etten ole ehtinyt edes kuulumisia kirjoitella. Ollaan tehty kovasti remonttia - ja pihaakin on täytynyt vahtia. Onneksi nyt on pari päivää ollut kaunista keliä, ollaan köllitty ulkona. Nyt on kesäloma koirakoulusta pidetty, lintsattiin meinaan Mamman kanssa viime viikon toiset treenit. Eilen olikin sitten kiva palata ruotuun. Meillä oli kaikenlaista kivaa hassuttelua, temppuratoja ja sellaista. Välitunnilla sitten opeteltiin uusi temppu, kun en osannut sitä ennestään. Mamma hidasteli, jolloin mulla meni kolmisen minuuttia opetella jalkojen välistä pujottelu kävellessä. Mamma vaan on niin kompurajalka, että se meinaa kompastua muhun. Vanha mikä vanha!

13.7.2004

Minun Mamma oli tänään ihan puulla päähän lyöty. Meillä oli tosi tiukat ja vaikeat treenit, jotka eivät menneet todellakaan putkeen. Tunnin jälkeen Hanna - yksi kouluttajista - tuli ehdottamaan Mammalle, että me siirryttäisiin kilpailevien ryhmään. Mammaa alkoi vähän jännittää, koska meillä on ihan perusliikkeetkin vielä hakusessa. Onneksi kilpailevien ryhmä ei tarkoita sitä, että olisi pakko mennä kilpailuihin...!

Ai niin, toissapäivänä oli taas se kamala kokemus: trimmaus. Sellaisessa tavallisessa siistimisessä ei ole mitään ihmeitä, se menee siinä sivussa. Nyt Mamma - tosi järjen jättiläisenä - päätti nyppiä mut oikein kunnolla, häntäkin on kuin rotalla. Nyppimisen jälkeen se alkoi pohtia, että ehtiiköhän karva kasvaa Kuopioon. On noi naiset kans tuollaisia, että ensin tekee ja sitten vasta ajattelee!

1.7.2004

Meillä on elelty nyt ihan hiljaiseloa. Tuo isäntäväki vartoaa niin kovasti kesälomien alkua, ettei olla muuta ehditty tehdäkään kuin odottaa. Onpa kivaa pienelle pojalle. Toisaalta mäkin saan pitää nyt lomaa. Ennen elokuuta ei ole mitään näyttelyitä tai kokeita tai muuta virallista ohjelmaa. Saan vaan nauttia kesästä ja lämmöstä!

Juhannus meni ihan siististi. Päivä oli tosi tylsä, kun Mamma lähti Ruubenin äidin ja yhden pariskunnan kanssa käymään pikaisesti (12h) Kotkassa. Kun Mamma tuli kotiin, se tuoksui vain ihanasti pienille portugeesipennuille - eikä tuonut yhtään niistä kotiin. Onneksi se toi kuitenkin Ruubenin meille leikkimään koko yöksi. Me pojat laitettiin Mamman kukkapenkkiä vähän uuteen uskoon. Siitä tuli hieno - sellainen japanilaistyylinen, pelkistetty.

Muuten on elo sujunut mallillaan. Kortisonikuuri loppui viikko sitten, eikä vielä ole tullut mitään oireita. Ruoka vaan maittaa vähän huonosti. Mamman mielestä se on vähän huolestuttavaa tällaisen ahmatin kohdalla. Mamma ei ehkä ole hoksannut, että yritän pitää linjoistani huolta. Kaikenlaisilla "temppunameilla" on meinaan painoa kertynyt meikäpojalle - ja aivan liian paljon. Temppujen opettelu sujuu ihan kohtalaisesti. Juuri tultiin meinaten niin rankoista treeneistä, ettei hyvä tosikaan. Jari veti meille oikein kunnon tunnin, koko ajan piti olla tarkkana. Kentällä ei opetellakaan sellaisia helppoja juttuja kuin kotona, vaan hyppyä, seuraamista, maahanmenoa (ja siellä pysymistä), luoksetuloa, seisomista, noutoa ja vaikka mitä. Kotona opetellaan vaan kierimistä, sormien nimiä, takaperin ryömimistä, kuiskaamista ja kaikkia sellaisia turhanpäiväisiä. Tai ei ne ole turhanpäiväisiä, koska niistä saa namia!

20.6.2004

Tänään on ollut vielä enemmän tohinaa kuin eilen! Aamulla alettiin Mamman kanssa hommiin jo puoli kahdeksalta. Mamma sanoi, että projektin nimi oli "Älä saalista moppia". No, en mä sitten enää saalistanut, kun se kerran jämäkästi kiellettiin.

Iltapäivällä tuli Siru, Nekku ja Leksu-Petteri. Lekaa mä vähän jännitin, mutta jopa Siru - vanha rouva siis - leikitti mua vähän. Niiden mukana tuli aivan ihana täti, jonka mukaan mä olisin lähtenyt heti. Illansuussa mentiin sitten Mamman kanssa lenkille. Siellä olikin sellainen melkein- uusi-tuttavuus, lyhytkarvainen kääpiömäykky Gimli. Sen kanssa päästiin ensin lenkille, sitten uimaan - paitsi ettei Gimli uinut - ja sitten juoksemaan meidän pihalle. Oli tosi kiva, kun oli sellainen kaveri, joka osasi leikkiä mäyriäisten leikkejä niinkuin kuuluu! Ja me pojathan leikittiin väsyksiin asti.

19.6.2004

Meillä on ollut tosi kiva viikonloppu. Eilen käytiin Mamman ja Iskän kanssa jälkimetsällä. Iskäkin on näköjään oppinut huomaamaan, milloin teen töitä ja milloin huvittelen muuten vaan... Oppia ikä kaikki! Ja eilen tapahtui jotain tosi kivaa: Kätilöni Kaarina ja hänen miehensä Markku poikkesivat meillä. Meinasin tulla ulos nahoistani. Häpeäkseni täytyy myöntää, että taisi hieman ilopissaakin lirahtaa. Oli kyllä tosi mukava nähdä heitä pitkästä aikaa.

Tänään ollaan ihan koko päivä rakennettu Mamman kanssa pihaa. Se halusi laittaa pari kukkapenkkiä lisää, ja mä pääsin mukaan kaivelemaan. Nyt ne näyttää hienolta. Vieraitakin on käynyt niin, että en meinannut jaksaa vahtia enää. Näin illan suussa alkaa kyllä jo väsyttää - taidetaan Mamman ja Iskän kanssa käydä saunassa ja mennään sitten maate! Tällaista pienen koiran elämän pitäisi olla joka päivä.

14.6.2004

Mamma se taas oli järjestänyt mulle vähän ohjelmaa viikonlopuksi. Käytiin erittäin poikkeuksellisesti näyttelmässä molempina päivinä - Jämsässä ja Virkkalassa. Oli kai Mammalla kivaa, kun se sai jutustella ihmisten kanssa. Me Ruubenin kanssa istuttiin auton kyydissä yli 700km, kölliteltiin häkissä ja vähän pyörähdettiin kehässä. Sinänsä se oli ihan jees, sain puruluita ja uusia estrelakavereita. Ne puruluut vaan aiheuttivat vähän päänvaivaa kotiin päästyä. Mulla meinaa mennä nenä verille, kun niitä pitää niin kovin piilottaa. Mamma on ekan kerran nimittäin antanut luvan viedä sellaisen pihalle.

11.6.2004

Mä olen ollut tänään ekan kerran tapaamassa mun uusinta ystävää. Se on pieni - tai ainakin nuori - sakemannipoika Kamu. Mun piti vähän jäykistellä sille häntä pystyssä, jotta se tietää, kuka tulee olemaan tän porukan pomo. Yritti se hyppiä mun päälle, ja sitten sitä piti vähän ojentaa. Reipas poika se tuntuu olevan. Onneksi osasi kulkea kunnioittavasti puolen metrin päässä mun perässä, ja ottaa oppia, kuinka uusiin pihoihin tutustutaan.

Mun mahavaivoihin määrätty kortisonikuuri alkaa olla loppusuoralla. Nyt ollaan mun harmikseni päästy jo siihen vaiheeseen, että Mamma antaa mulle vain puolikkaan tabletin joka toinen aamu. Se on harmi siksi, että en saa herkkumakkaraa kuin tabletin yhteydessä. Ruokien vapautumisen jälkeen kun olen päässyt herkkujen makuun, ja musta on kuulemma tulossa hieman patvea poika. Mutta mahavaivat ovat olleet jo parisen kuukautta kokonaan poissa. Katotaan, kuinka käy, kun kortisoni lopetetaan. Tällä vaivalla kun kuulemma tuppaa olemaan taipumus uusia.

6.6.2004

Meillä olikin oikein touhukas viikonloppu. Mamma vei mut ja Iskän Bockholmeniin, eli meidän mökille. Olen käynyt siellä ennen ihan pienenä poikana, mutta en siitä paljoakaan muistanut. Pekko oli minua siellä odottamassa - ja Mummi ja Vaari! Koko viikonloppu oltiin ulkona: jahdattiin levälauttoja, uitiin, paistateltiin päivää, komennettiin ihmisiä, saunottiin, juostiin ympäri tonttia ja seikkailtiin kaksi metriä korkeassa kaislikossa. Ja yöllä sain nukkua sängyn jalkopäässä! Sitä ei tapahdu ikinä kotona.

Kuulin Mamman kertovan, että hän oli ollut minusta tosi ylpeä. Koko viikonloppuna en karannut kertaakaan, tulin aina kun kutsuttiin, osasin jotenkin käyttäytyä vieraiden kanssa ja sitä rataa. Mä en kyllä käsitä, miksi se Mammaa joka kerta niin kovasti hämmästyttää. Mulle Mamma vaan kertoi, että aikoo olla ensi viikon poissa. Sillä on taas joku tyhmä kurssi Helsingissä - enkä mä pääse mukaan. Kurjaa.

27.5.2004

Kyllä pienen koiran elämä on tylsää. Mamma on koko viikon vaan istunut tietokoneella - väittää tekevänsä jotain kurssitehtäviä. Mulla ei oo mitään tekemistä! En ole viitsinyt edes Arkajalka -kissaa kiusata. Huoh.

20.5.2004

Mamma vei mut taas tänään koiranäytelmään. Tulos ei ollut erityinen, mutta reissu oli kyllä kovasti mieleenpainuva. Kun tultiin Mamman kanssa kehästä - joka sivu mennen sanoen kesti hirmu kauan - tuli Kasavuoren koululle poliisisetä. Hän kehoitti meitä, ettei kuljettaisi ympäristössä ollenkaan jalkaisin. Aivan lähituntumassa oli nimittäin bongattu karhu muutamaa minuuttia aikaisemmin! Mamma sitten kerästi kimpsut ja kampsut ja päätettiin lähteä kotiin turvaan. Vaikka kyllä minä yhden karhun olisin ihan varmasti päihittänyt!

Illan reeneissä päätin yllättää Mamman. Itse asiassa tein sen kahdellakin tavalla - ekasta Mamma ei ollut niin kovin ylpeä... Minä vähäsen jouduin sanomaan sellaiselle Säde-tytölle, joka on pikkupentu ja minun Mamman kulta. Säde tuli minun ylleni, ja minä vähän muistutin, kuka on herra talossa. Ja sitten Mamma joutui muistuttamaan minulle. Mutta itse reeneihin: harjoiteltiin hyppyä, ja minäpä Mamman yllätykseksi hyppäsin noutokapula suussa. Se reppana kun luulee, etten muka osaisi tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Sen dementoitunutta mieltä pitää välillä herätellä nääs.

16.5.2004

Tänään oltiin sitten siinä Mamman mainostamassa jälkikokeessa. Minä löysin sieltä hirmu hienon linnun, mutta Mamma ei oikein tainnut arvostaa sitä. Pirskatti, kun en muistanut sen linnun jälkeen lähteä sinne verivanalle, minne Mamma ois minut tahtonut. Tarpeeksi monta kertaa kun tein sen, niin tuomari sanoi "Kiitos riittää." Vaan eihän se minun Mammalle riittänyt, vaan se jälki piti kulkea ihan loppuun asti. Onneksi vein sen loppuun järjestelmällisesti, koska siellä oli ihana pupujussi odottelemassa. Sain kovat kehut, kun kieriskelin jänösen päällä.

Ai niin, myönsihän Mamma mulle sillä reissulla uimamaisterin arvon. Liu'uin pystysuoraa ojan reunaa metrin alas, uin joen - tai Mamma sanoi sen olevan oja - yli ja vuorikiipeilin toista reunaa ylös. Mamma oli kovasti tyytyväinen, kun olin niin sitkeä!

9.5.2004

Kyllä tuo meidän Mamma nyt onkin innostunut noista tylsistä näyttelytouhuista. Eilen käytiin Koski TL:ssä, ajeltiin kaiken maailman pikkuteiden kautta. Ja Mamma kiven kovaan väitti, ettei hän ainakaan ollut eksyksissä. Minä kyllä vähän epäilen... Tämä oli parempi näyttelyreissu kuin aiemmin, koska minä sain osani kaikista ihanista piknikeväistä. Juustomuffinit oli mun herkkua. Mammakin oli tyytyväinen, kun sain sellaiset sini-valkoiset ja puna-keltaiset nauhat ja ruusukkeet. Nuo Mammat on muuten kummia, kun ne tulevat niin ylenmäärin onnellisiksi kaikista kupeista ja pokaaleista. Ota noista naisista sitten selvää.

Mamma lähti vielä eilen näyttelyn jälkeen metsään rämpimään, teki kuulemma minulle jälkeä. Tänään aamupäivällä käytiin sitten ajamassa se. Onneksi mukaan tuli paljon väkeä, jotta saatiin ryminää ja ryskettä metsään. Ei sillä, ei se minua haitannut! Enemmän haittaa aiheutui noista metsän elävistä. Mamma kun ei tykännyt siitä, että lähdin niiden perään. Ensin se itse kehoitti hakemaan pupua, ja kun menin, niin se kielsi. Tylsä Mamma! Sitten päätin juoksuttaa sitä hyvin harvennetussa metsässä. Minä kuljin reippaasti kaikkien kaadettujen puiden ja risujen alta - ja lujaa - mutta Mamma joutui hyppelemään niiden yli. Sille taisi tulla kunnon hiki... Totesimme siis, että osaan kyllä jäljestää vauhdikkaasti ja tarkasti, mutta riista vie voiton, jos minä saan valita. Ensi viikonloppuna olisi ensimmäiset mejä-kisat, saas nähdä jaksaako Mamma juosta, kun menen riistan jälkiä!

4.5.2004

Vihdosta viimein Mamma sai kuulla tulokset siitä minun vatsatähystyksestä. Ell Tapio Palolahti sanoi jo toimenpiteen tehtyään, että ohutsuoli näytti ärtyneeltä. Koepaloilla varmistettiin asian oikea tila. Kyseinen suolenpätkä siis on tulehduksissa, ja ilmeisesti tulehdus on aiheuttanut siihen rakkuloita. Ei kuulemma ole tietoa, että mistä tällainen tulee. Kortisoni yleensä tähän tepsii, joten niin minäkin pääsin kuurille. Ja nimenomaan pääsin, koska pienen pieni pilleri piilotetaan aina nakinpalaan. Muutenkin saan nyt syödä vapaammin kuin moneen kuukauteen - koulutuskentälläkin Mammalla oli nakinpaloja mukana! Nam!

2.5.2004

Tänään taas Mamma keksi, että mennään sellaiseen Mad Souhun, missä eilenkin oltiin. Mulla oli tuolla Iittalassa ihan yhtä tylsää, kun eilenkin. Siellä oli yli sata koiraa, enkä saanut leikkiä kenenkään kanssa - en edes Ruubenin. Sitten hommasta tuli vähän kivempaa, kun sain pienten punaisten ykköspaikasta monta kiloa ruokaa. Mamma vaan ei antanut minun syödä niitä. Tylsä eukko. Luoson Matti oli meillä tuomarina, ja se tykkäsi minusta kuulemma oikein kovasti. En minäkään viitsinyt sitä sitten väistellä, joten se pääsi kehumaan minun äärimmäisen hyvää luonnettani, karvaa, liikkeitä ja hyvää tyyppiä. Alaleukaa se vain toivoi hieman lisää. Luoso ja toinen tuomari - Ilona Jaanu - tykkäsivät minusta niin kovasti, että antoivat Mammalle iiiison säkin ruokaa, lasikarahvin, pyttyjä ja ruusukkeita ja koiranmakkaraa ja herkkutikkuja ja vaikka mitä. Mamma tuli oikein tyytyväiseksi. Olin kuulemma koko näyttelyn kaunein.

1.5.2004

Tällä välillä se selkäkuvauksen lausunto on saatu. Tulos oli viisi kalkkeumaa, mihin Mamma jo osasi vähän varautuakin etukäteen. Kalkkeumat eivät ainakaan tällä hetkellä vaikuta elämään millän tavalla - mennään ja loikitaan kuten tähänkin asti.

Eilen taisi tulla kesä. Oli tosi lämmin ja kiva päivä - Mamma ja Iskä sanoivat sitä vapuksi. Ruuben tuli meille jo iltapäivällä, kun Mamma pääsi tavallista aiemmin töistä. Sitten me vähän juoksenneltiin meidän pihassa. Leikin päätteeksi käytiin parin tunnin lenkillä katselemassa riehakkaasti käyttäytyviä nuoria. Mun mielestä ne eivät olleet ollenkaan pelottavia. Sitten me jatkettiin saunomisella ja satunnaisella leikillä. Nukkumaan päästiin vasta lähempänä aamukuutta, kun nuo emännät malttoivat mennä maate.

Aamulla sitten lähdettiin meidän kotikentälle Lempäälään. Tällä kertaa siellä ei tokoiltukaan, vaan oltiin taas niin missiä että! Olipa tosi kivaa... Mamma sanoi, että sen on Mad Sou. Mamma oli tosi tyytyväinen, kun siellä oli miestuomari, ja mä annoin sen ronkkia mun hampaat. En jaksanut paljon edes väistää. Tosin en kyllä sitten jaksanut liikkuakaan, kun Ruuben väsytti mut niin kerta kaikkiaan eilen. Tulos ei ollut kamalan hehkeä juuri sen laiskan liikkumisen takia - olin pienten aikuisten sinisten neljäs. Tuomarisetä sanoi, että tulos olisi ollut paljon parempi, jos en olisi löntystänyt. Remuaisi itse ensin 24h ja sitten vielä kirmailisi pirteänä ympyrää sellaisessa paikassa, jossa yleensä toimitaan. Sen minä haluaisin nähdä.

18.4.2004

Tänään käytiin katsomassa Muusaa ja Volvoa Hämeenlinnan ryhmiksessä. Tuollainen näyttely se vasta tyhmä onkin, missä ei itse pääse edes kehään. Onneksi sain edes hitusen makkaraa, ja pääsin poseeraamaan muiden mäykkyjen kanssa samaan kuvaan.

17.4.2004

No tänään oltiin sitten siellä Helssingissä kuvauksissa. Ei se täti halunnutkaan kuvata mua, vaan mun selkärankaa. Olin vähän pettynyt. Kaiken kukkuraksi se heitti multa tajun kankaalle, joten en tiennyt niistä bileistä mitään. Nyt kuuden tunnin päästä pääsin vasta vahtimaan omaa pihaanikin - nuo jalat ei ennemmin oikein kannattaneet. Tuloksista se täti - Anu Lappalainen - ei vielä oikein osannut sanoa, vaan halusi katsoa niitä oikein ajan kanssa. Yksi lannenikama mulla kuulemma on liikaa, eli taidan olla pitkäselkäinen kaveri? Muista epämääräisyyksistä, joita oli monta, kuullaan tarkemmin sitten parin viikon päästä. Ei ne kuulemma elämään vaikuta, saan viedä Mamman agilityynkin, jos niin haluan!

13.4.2004

Kyllä oli pitkät pääsiäisen pyhät! Onneksi ne on nyt ohi. Tällainen pieni mäyräkoira joutui poikkeamaan rutiineistaan ihan vallan. Yleensä laitan aamuruuan jälkeen maate, kun Mamma lähtee töihin. Sitten vetelen sikeitä siihen asti, kunnes Mamma tulee. Nyt olen joutunut vahtimaan reviiriä tuolla pihalla oikein urakalla, kun Mamma on vapaapäiviensä kunniaksi raahannut mut ulos joka päivä jo yhdeksältä. Siellä me sitten ollaan pilkottu oksia, vaikka musta ois ollut kivempi vain levitellä niitä ympäriinsä. Onneksi aurinko kuitenkin paistoi, ja kuivan heinän keskellä oli ihan hyvä ottaa ruokatorkkuja. Onneksi Mamma menee huomenna takaisin töihin.

Nyt Mamma varasi mulle ajan siihen vatsalaukun tähystykseen. Jos sieltä sitten selviäisi, mikä minun masussani kaikertaa. Nyt masu on vaan ollut ihan hyvä, moneen viikkoon ei ole sattunut ollenkaan. Ei edes eilen, vaikka vuorikiipeilin varastamaan pöydältä kaksi suklaakeksiä... Toto ja Bingo oli meinaan käymässä ja mun isäntäväki unohti sanoa, että tuolit täytyy laittaa ruokapöydän alle. Arvatkaapa, käytinkö tilaisuuden salaman nopeasti hyväkseni! Juu-u... Kyllä käytin.

6.4.2004

Halusin tänään yllättää Mamman - olin kuin unelma tuolla tottiskentällä. Nameja ja vinkuleluleikkiä sateli, kun minä tapitin Mammaa koko ajan silmiin ja heilutin häntää. Aika hassua. Ja toinenkin on hassua: viimeksi Mammalle ei kelvannut, kun lähdin sen perään - ja nyt sille ei kelvannut, kun en mennyt sen luo. Yrittäis sekin jo päättää!

Varmaankin kostaakseen mun ailahtelevaisuuden Mamma päätti kyniä mut. Kun tultiin kentältä, Mamma vei mut askarteluhuoneeseen, ja nyppi kaikki mun kauniit karvat pois. Mitähän siellä Helssingissä nyt sit kuvataan? Ei karvoja ainakaan!

Iskääkin tänään jekutin. Löysin nimittäin sen kännykän - oli mokoma unohtanut se olohuoneen pöydälle - ja vähän heittelin ja hammastelin sitä. Iskä ei arvostanut. Senpä takia sitten yön aikana kävinkin piilottamassa sen puhelimen vaatehuoneen likapyykkikasaan... Kihi kihi! Siitäs sai!

3.4.2004

Oltiin taas tänään sellaisessa, mitä Mamma sanoo näyttelyksi. Ei se ainakaan koira ole, joka sellaisen paikan on keksinyt. Ei meinaan voi olla juurikaan sen tylsempää paikkaa. Koko ajan piti vaan olla nätisti, eikä saanut riekkua kenenkään kanssa. Mamma ei ollut edes ottanut mun häkkiä mukaan - siellä ois sentään saanut kölliä ihan rauhassa. Sit me vaan haettiin siltä kovasti liiveihin uivalta naiselta pari punaista narua ja lähdettiin kotiin. Mamma halusi ehdoin tahdoin olla siellä tunti tolkulla, voitteko ymmärtää? Mä en.

28.3.2004

Tänään oli Mammankoulutuspäivä. Olen ottanut elämäntehtäväkseni sen, että Mamman pinnaa saadaan pidennettyä. Se alkaa jo pikkuhiljaa oppia, sillä ei heti mene herneen palko hengityselimiin, kun suljen korvat koulutuskentällä. Sinne kentälle on joku kylvänyt koko talven sellaisia ihania, punaisia ja kolmion mallisia nameja. Niitä on kiva jäljittää koulutuksen kuluessa. Paitsi että tosikko-Mammani ei ymmärrä. Huoh!

27.3.2004

Varattiin minulle tänään aika selkäkuvauksiin Lappalaisen Anulle. Mennään Mamman kanssa yhdessä oikein Helssinkiin kuvattavaksi 17.4.04. En minä kyllä tiennyt niin kaunis olevani, mutta kait minä sitten oon. Käytiin myöskin kasvattajalla kylässä. Siellä on aina niin kiva nähdä mummu-Tiuhtia ja sitä hassua Ellaa. Ella on lyhytkarvainen collie, ja sitä on huisin hauskaa juoksuttaa ympäri taloa. Se kun on niin pitkäsäärinen, että se vaan liukuu melkein päin seiniä, kun minä teen täyskäännöksiä ilmassa ja harhautan sitä. Mamma oli nähnyt äitini Hildankin, mutta minä en nähnyt.

26.3.2004

Kävin tänään nautiskelemassa metsässä. Pääsin Mammalta ilman hihnaa juoksemaan, ja heitinkin oikein kunnon lenkin. Yhdessä vaiheessa meinasi iskeä epäilys, että olenko ihan eksyksissä, kun Mamman huuto lakkasi kuulumasta. Mutta kyllä minä osasin ihan omia jälkiäni takaisin Mummin ja Vaarin pihaan.

25.3.2004

Siellä eläinlääkärissä ei oikein selvinnyt mitään. Tällä kertaa minua vaan vähän ujostutti siellä, kun se täti viimeksi vähän nipisti minua niskasta. Täti antoi Mammalle sitten lähetteen, että päästään ruokatorven ja mahalaukun tähystykseen. Nyt syödään vaan ensin parin viikon antimbioottikuuri, ja sitten katotaan uudelleen.

24.3.2004

Olen siis vajaa puolitoistavuotias karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Teppo. Luonteeltani olen energinen, iloinen ja vilkas. Mammalle saatan keksiä myös monenmoista ohjelmaa, kun sille päälle satun. Niistä tempauksista kuulette sitten sitä mukaa, kun niitä keksin. Tänään olen järjestänyt Mammalle tänne kotiin lumisateen. Koko olohuone oli täynnä valkoista höytyvälunta, jota Mamma kylläkin sanoi pehmolelujen sisälmyksiksi.

Viime aikoina minulle ei ole kuulunut oikein hyvää. Jostain kumman syystä masua vääntää ihan mielettömästi. Mamma sanoo, että minulle on kertynyt ilmaa sinne. Vaiva tulee aina välillä ja sitten on parikin viikkoa pois. Huomenna ollaan menossa lääkäriin taas kerran selvittämään tätä mysteeriä. Onneksi lääkäritäti on aina ollut kiva - se aina juttelee ja antaa nappuloita. Nyt vaan on tylsää, kun saan vaan yhden sorttisia kuivahkon makuisia nirpuloita. Nakki maistuisi paljon paremmin!

Tuolla harrastuspuolella kerroinkin, että olen käyttänyt emäntää perustottelevaisuustreeneissä tammikuusta 2004 alkaen. Se on jo hyvin oppinut, koska sen kuuluu antaa mulle namia. Useimmiten nami heruu sillä, että tapitan sitä suoraan silmiin ja heilutan häntää. Mamma kylläkin kutsuu sitä kontaktiksi, vaikka minä sanon namin pyytämiseksi. Meillä on vielä pientä erimielisyyttä noista termeistä. Mamma on ollut liikuttavan onnellinen tästä nopeaoppisuudesta.