Kuratassut
Aukusti

Aukusti
s. 7.1.2002

Aukusti oli pieni parka, joka syntyi onnettomissa olosuhteissa Vesilahdella. Se muutti meille oikeastaan säälistä - ja säälistähän eläintä ei kai koskaan tulisi ottaa. Ensimmäisinä päivinä Aukusti ei antanut koskea itseensä, se pelkäsi ihmisen naamaa lähes hysteerisesti eikä se pystynyt kävelemään kunnolla, vaan ameboi eteenpäin. Sen tassunvälit olivat täynnä kissanhiekkaa, koska se oli asunut vain vessakopissa.

Pian Aukustista kehittyi omanarvontuntoinen kolli, joka pyöräyttää kaikki ihmiset suuren tassunsa ympärille. Sen ego on niin suuri, että jopa kaikki koirat kunnioittavat sitä - Teppoa ja Yarria lukuunottamatta. Pojat tosin osaavat varoa Pikkukissan voimakasta tassua.

Aukusti on elämänsä aikana käynyt pari kertaa lääkärissä. Suurin huolenaihe oli eosinofiilinen granulooma, josta aiheutui järkyttäviä haavautumia päähän, suuhun ja jalkoihin. Oireet alkoivat ilmaantua joskus puolen vuoden iässä ja kestivät pahimmoillaan muutamia kuukausia. Onneksi paha tauti asettui kastraation jälkeen aivan ilman lääkitystä, ja kisse on ollut oireettomana syksystä 2002 lähtien.

KustuMiiru rakastaa nukkua ihmisen kanssa. Talvisin se nukkuu Mamman karvalakkina tyynyllä, muina vuodenaikoina ihmisten välissä vallaten suurimman osan vuoteesta. Kisu on suuri metsästäjä, joka vaanii kaiken koppiaisista lähtien. Herkkuruokaa - tosin harvinaista sellaista - on hirven liha. Aukusti vaatii harvoin mitään. Kesällä suurin pyyntöjen kohde on tietokonehuoneen ikkuna, josta on käynti tarhaan. Herra ilmoittaa vienolla äänellä karjuen, että olisi aika päästä ulos! Päivät Kustus yleensä nukkuu Mamman sukkalaatikossa. Jellonakissan paras lelu oli aikaisemmin mäyräkoira Teppo, jonka kanssa kirmattiin takaa-ajossa ympäri taloa, ja painittiin. Pojat leikkivät välillä rajustikin, mutta kumpikaan ei koskaan satuttanut toistansa. Yarrin tultua taloon Teppo on saanut olla rauhassa. Aukusti oikein hakeutuu paikkoihin, joista Jarpanaatti käy sitä härkkimässä. Silloin Jellonakissa vetelee jellonanmetsästäjää ympäri korvia niin että mäiske käy!

©Mia-Christina Vidfelt